Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta

Asioita joista pidän: Samothracen Nike

2012-01-12T00:33:00.001+02:00

Yksi vaikuttavimmista koskaan näkemistäni taideteoksista on Louvressa esillä oleva Samothracen siivekäs voitto eli Samothracen Nike. Se on läheltä tarkasteltuna huikaisevan upea, mutta kauempaa ehkä vieläkin mykistävämpi.

Veistos on sijoitettu niin sanotun Daru-portaikon keskitasanteelle ja hallitsee sieltä majesteetillisesti pitkää patsaiden täyttämää galleriaa, jota Daru-pavinljongiksikin kai kutsutaan. Näky lumosi minut jo kun olin Louvressa ensimmäisen kerran 5-vuotiaana, tai näin on minulle kerrottu. Kevään 2005 aikana Pariisissa ollessani kävin ihailemssa sitä useita kertoja.

En tiedä onko kukaan muu katsonut lapsuudessaan YLE:llä jo 80-luvun alussa pyörinyttä Mestarin siveltimestä -sarjaa. Se oli 10 minuutin mittainen pikku pätkä, jota näytettiin täytteenä muiden ohjelmien välissä. Jokaisessa jaksossa esiteltiin yksi taiteilija ja hänen teoksensa. Teema uusi sarjan ainakin viime syksynä ja on ehkä näyttänyt sitä useaankin otteeseen.

Olen varmasti nähnyt sarjan kaikki jaksot lapsena, mutta muistan sen teosesittelyistä vain joitakin hassuja. Sen sijaan sarjan alkukuva ja -musiikki on syöpynyt verkkokalvolle. Siinä on kuvattu Louvren Daru-portaikkoa ja sen yläpäässä oleva Samothracen Nike sekä portaita ylös alas kulkeva museovieraiden virta. En löytänyt pätkää netistä - sillä ei ole YLE:n mukaan nettikatseluoikeuksia. Ahkerassa mestarin siveltimestä -sarjan katselemisessa on varmasti selitys siihen miksi Samothracen Nike on ollut minusta pienestä pitäen niin valtavan kiehtova.

Nike on seissyt paikallaan vuodesta 1884, jolloin se tuotiin Kreikasta Ranskaan. En voi olla ajattelematta, että ainakin osa veistoksen myyttisestä maineesta, on sen nerokkaan intendentin ansiota, joka keksi sijoittaa sen juuri siihen paikkaan, jossa se edelleen on.
Jos teillä on tilaisuus, niin menkää paikan päälle ja pysähtykää tilaan hetkeksi. Se on varmasti aina yhtä hälyinen, mutta sen kiintopiste on aina yhtä vangitseva.

Lisätietoja veistoksesta Wikipediassa

Undir heidum himni

2012-01-10T00:37:00.000+02:00

Minulla ei ole aavistustakaan mitä otsikko tarkoittaa. Se on islantia ja kuulostaa kauniilta, tuo mieleen muinaisen loitsun. Siksi moinen otsikkovalinta.
Pitäisi olla jo nukkumassa, mutta jäin katsomaan ihanaa videota. Islantilainen tyttöduo Pascal Pinon soittaa siinä kappaleensa New Beginning keskellä islantilaista kuumaisemaa, keskellä yötä. Kylmäkin on, mutta maisema on jumalallisen kaunis ja biisikin sydämeen käypä.Tytöt ovat suloisia.

Pascal Pinon at the coast from morr music on Vimeo.

Täältä lisää:
http://www.myspace.com/pascalpinon
Siellä voi kuunnella myös kappaleen Undir heidum himni.

Bändin nimen takana on varsin kiehtova, joskin melko traaginen tarina:
http://en.wikipedia.org/wiki/Pasqual_Pinon

What it is is beautiful

2012-01-04T19:26:00.001+02:00

Tämä on Legon mainos vuodelta 1981. Se on tullut tänään vastaan eri puolilta. Ihmetystä ja ilahdutusta herättää se, että siinä on tyttö. Mainoksen pedagoginen, mutta välitön tunnelma miellyttää.

Se muistuttaa myös omasta lapsuudesta, vaikka meillä ei koskaan legoja ollutkaan. Vanhempani ovat tiukasti tyttöjen lelut, poikien lelut -sukupolvea. Heille ajatus pojasta leikkimässä nukeilla tai tytöstä rakentelemassa jotain, oli vieras. Legot eivät siis istuneet tyttölapsien kuvioon. Kävimme jopa Tanskan Legolandissa, mutta mukaan tarttui muistaakseni vain nukkemuseon paperinukkeja.

Jos minulla olisi lapsia, olisi varmasti myös legoja - niin pojilla kuin tytöillä. Ne ovat inspiroivin leikkikalu, jonka tiedän. Siitäkin huolimatta, että tuntuvat paljaan jalan alla ikävältä.

Yksin kotona

2012-01-04T00:57:00.000+02:00

Hei vaan ja jouhevaa vuoden 2012 alkua.
Olen ollut pitkällä tauolla, tiedän. Syksy sujahti surkean nopeasti ja kiireisesti. Toisaalta myös ihanasti. Nyt uuden vuoden koitettua on taas ainakin osittain tapahtunut pakotettu paluu vanhaan. Yksin kotona, kuten ennenkin.

Joululoma päättyi haikeaan eroon Arlandassa. Ruotsalainen lähti tallustamaan kohti Terminal 2:n turvatarkastusta ja minä käännyin Terminal 5:n vastaavaan. Erosimme siis kohti kohteitamme, hän takaisin Kööpenhaminaan ja minä jo hetken yhteisenä kotina palvelleeseen Helsinkiin. Pööh!

Tylsältä tuntuu, mutta ei tympäise. Suhde tuntuu paremmalta kuin koskaan, ja lisäksi aloitin uuden vuoden lupauksena henkisen vahvuuden ja positiivisen ajattelun treenin. Kaikki on siis ihan hyvin.

It feels good to be back.

Tässä teille esittelyssä miellyttävä uusi tuttavuuteni Keren Ann:

8 million liters of Helsinki air

2011-09-27T12:14:00.002+03:00

Katsoin tätä tänään ja hymyilin. Se on Helsingin yliopiston "mainosvideo".
Olen tosi mielissäni siitä, että oma vanha opinahjo jaksaa panostaa kansainväliseen markkinointiin. Ja tämähän on tosi tosi hieno!
Vaikkakin video on jotain, mitä olen eri muodoissa nähnyt ennenkin, ei mitään liian omaperäistä ja vielä aivan liian pitkä netissä katsottavaksi, mutta hieno panostus kuitenkin. Hyvä hyvä!

Arvostan myös sitä, että lähdetään liikkeelle yleisellä Suomi-kuvan nostatuksella. Kun olen syyskuun ajan tarkastellut Helsinkiä muualta tulleen silmin, olen salaa ylpeä kotikaupungistani ja koko Suomesta. Täällä on kaunista ja tosi kiva asua, ja paljon hyvää yritystä ja positiivista henkeä moneen lähtöön. On myös omat kummallisuutensa, mutta erilaisuuden kanssa pitää osata elää. Kyllä tätä kelpaa suositella kauempaakin tuleville!

ps. Katsokaa huviksenne myös tämä entisen työpaikkani Helsinki Summer Schoolin video. Ei aivan yhtä smooth kuin tuo toinen. ;)

Ompelijattaret

2011-09-22T22:13:00.005+03:00

Elokuussa juhlituissa ystäväni häissä oli ilmassa suuri jännitysmomentti aivan h-hetkeen saakka. Upeasti kokonaan käsityönä tehdyn morsiuspuvun helmaa lyhennettiin täydellä touhulla vielä 20 minuuttia ennen vihkimisen alkua.
Ihastuttavassa pikku kammarissa oli tunnelma kuin 100 vuoden takaa, kun taidokkaat naiset ompelivat sulavalla varmuudella pienen pieniä, kevyen kevyitä pistoja. Takana olevat lukemattomat työtunnit ja suuri tinkimättömyys saivat aikaan sen, että tilanteessa oli jotain todella pyhää, kuin uskonnollista hartautta.

Puku saatiin valmiiksi juuri oikeaan aikaan ja oli kantajansa yllä huikaisevan kaunis.
Jos koskaan, niin juuri näissä häissä herkistyin siitä, miten upea valossa läikehtiva valkoinen silkki voi klassisessa yksinkertaisuudessaan olla. Erityisesti kun se istuu ja laskeutuu ihanan morsiamen yllä niin täydellisesti.

Morsiussauna

2011-09-19T23:08:00.001+03:00

Näistä hetkistä on kulunut jo monta viikkoa. Rakas ystäväni juhlittiin ja saunotettiin onnistuneesti avioliiton satamaan elokuussa. Polttarit olivat minulle vanhojen ja uusien ystävien kohtaaminen. Hassua, miten naisilla - jotka eivät tunne toisiaan, mutta joilla on yhteisiä ystäviä - voi synkata niin hienosti ensi hetkistä alkaen. Kokemus oli uskomattoman yhteisöllinen ja lämmin. Se myös muistutti minua siitä miten tärkeitä riitit ovat. Tekee hyvää siirtyä uuteen elämänvaiheeseen näyttävästi. Toisaalta jokainen nainen ansaitsee tulla juhlituksi ihan oman itsensä vuoksi. Polttarit eivät siis ole turha juttu ollenkaan.

Jos joku hakee vinkkejä intensiiviseen morsiussaunottamiseen, niin vinkkejä löytyy täältä. Me teimme kaiken pitkällä kaavalla ja morsiussaunataiteen sääntöjen mukaan. Meteli oli asianmukainen. Siinä puhdistui sielu ja ruumis.

Järjestykseen

2011-09-02T10:38:00.001+03:00

Tänään perjantaina nauratti tämä blogikirjoitus: The Art of Clean Up. Tunnistin jotain itsestäni. Loputkin kuvat kannattaa katsoa.

Aamulla peruuntui yksi esitys ja sain 1,5 tuntia ylimääräistä aikaa. Aivan ihmeellistä. Kohta pistän taas pääni pyörälle hurjasta huseeraamisesta. Kiireinen viikko takana, kiireinen viikonloppu edessä. Kohta koittaa h-hetki eli HÄÄT!!!
(Ei omat - tietenkään, vaan rakkaan ystävän). Yritän kerätä dokumentaatiota ja kirjoittaa ensi viikolla raporttia, jotta näette miten ihanaa rakkaus voi olla ja miten kaunis on varhaissyksyinen saaristo.

Evert and the two Dragons

2011-08-25T15:01:00.001+03:00

Tänään on Helsingissä keikalla kiva bändi ja keikka on vielä ilmainen. Art Goes Kapakan parhautta. Evert and the two Dragons on virolainen bändi. Tykkään kovasti.
Menisin itse, mutta olen kyynärpäitä myöden kiinni polttarivalmisteluissa. Menkää te, jotka tämän ajoissa bongaatte - klo 19.00 Bakersiin.

Evert and the two Dragons Myspacessa

Kielioppia

2011-08-23T10:51:00.001+03:00

Ystäväni kirjoitti aamulla statuspäivitykseensä niin hullunkurisen jutun, että on suorastaan pakko hävyttömällä tavalla varastaa se tänne.

"Substantiivi on se sana, jonka jälkeen voi lisätä "perkele", kuten äijänperkele, autonperkele. Adjektiivi on sana jonka eteen lisätään "paskan", kuten paskantärkee, paskanhailee. Verbi on sana, jonka jälkeen lisätään sanat "ihan sikana". Yhdyssana on sellanen jonka väliin ei voi laittaa "vittu". Niinku yhdysvittusana. Ei käy. Kuormavittuauto. Ei käy. Aivan vitun ihana. Käy."

Tyydytti nauruntarpeen. Kiitos ihanalle Päiville!

The Brave Romancers

2011-08-11T16:56:00.001+03:00

Terve taas ystävät ja kylänmiehet. I'm back!
Takaisin sekä kotona Helsingissä että työpöydän ääressä jo toista viikkoa. Blogiin ei ole toistaiseksi tehnyt mieli kirjoittaa mitään. Olen ollut pahasti kesävireessä ja terässä. Nyt alkavat kuitenkin sekä normaali arki että rutiinit epäilyttävästi luiskahtaa uomiinsa. Ehkä blogikin alkaa taas vetää puoleensa ahkerammin.

Tänään minut sai kirjautumaan erään vanhan tuttavan keikka ravintola O'Malleysissa kahden viikon päästä eli 23.8. klo 19.30. Erinomaisia muusikoita ja tykkään myös biiseistään. Keikka on osa Art Goes Kapakkaa. Tulkaapa kuuntelemaan. Tässä esimakua:

Ps. Tarina kertoo, että tumma kaveri oli teininä tulenpalavan ihastunut hyvään ystävääni, mutta ei koskaan uskaltanut tunnustaa tunteitaan. Näin jälkeenpäin ajatellen herra ei olisi ollut ollenkaan hullumpi catch. Toisaalta molemmat osapuolet ovat nyt onnellisesti tahoillaan naimisissa. Sen pituinen se.

Tykkään

2011-06-20T13:51:00.001+03:00

Peukku tälle kuvalle. Tykkään.

via Hviit

Montevideo, Colonia

2011-06-15T21:51:00.002+03:00

Nämä kuvat ovat marras-joulukuiselta Uruguayn matkalta. Otoksia Montevideosta ja Colonian -kaupungista, joka sijaitsee pääkaupungista länteen. Se on maan vanhin kaupunki, Unescon maailmaperintökohde. Sieltä pääsee myös näppärästi parissa tunnissa lautalla Buenos Airesiin, joka sijaitsee vastakkaisella puolella Rio de la Platan suistoa. Ehdin käydä Coloniassa peräti kolme kertaa kuukauden mittaisen Uruguayssa oleskelun aikana. Ensin ystäväni kanssa sunnuntairetkellä hänen pikkuisella autollaan, sitten ryhmässä bussilla reissaten ja kolmannen kerran matkalla Buenos Airesiin. Montevideon kuvat ovat peräisin sairaalasta, koulusta ja painotalosta.

Kimpassa - Tillsammans

2011-06-15T15:00:00.002+03:00

En oikein tiedä miten tämän kertoisin. Tuntuu niin epätodelliselta, vaikka olen tiennyt uutisen jo toista vuorokautta. Minä ja poikaystäväni lyömme hynttyyt yhteen syksyn saapuessa. Muutamme siis yhteen.
Tekisi mieli huutaa!

Tätä on odotettu niin kauan, että en tahdo ollenkaan käsittää, että tosi on kyseessä. Olemme seurustelleet jo 2,5 vuotta. Se on pitkä aika yhdessäoloa ja vielä pidempi erilläänoloa. Nyt kaikki muuttuu ainakin syksyn ajaksi. Yhdessä asumista kestää alustavasti vain vuoden vaihteeseen eli n. 4 kuukautta, ja sitten toiselle koittaa paluu Kööpenhaminaan. Silloin todennäköisesti päivitetään taas sotasuunnitelma, eli mietitään mitä tulevaisuudessa tehdään, missä asutaan ja mistä haaveillaan.

Välittömästi uutisen jälkeen pienen ihmisen mieltä alkoivat rasittaa kaikenlaiset käytännön kysymykset. Mihin mahtuvat vaatteet ja tavarat? Tarvitaanko uusia huonekaluja, entä toinen TV? Myös pyörä pitää ostaa.
Toistaiseksi on kuitenkin helppo hymuillä. Yhdessä on kivempi olla kuin yksin - edessä on siis hyviä päiviä!

Kuva: Anna Gavaldan kirjasta Ensemble, c'est tout tehty elokuva Kimpassa - ruotsiksi Tillsammans.

Vauvoja vauvoja vauvoja!

2011-06-14T17:27:00.001+03:00

Pieniä ihmisiä suorastaan ryöppyää lähipiiriini. Yksi sun toinen kaveri ja läheinen on joko juuri synnyttänyt tai sitten pieniin päin. Eikä siinä mitään, hyvä niin. Iloitsen jokaisesta uutisesta, ihan oikeasti!

Viimeisimmän onnellisen uutisen toi suloinen postikortti. Olin äidin puolesta niin onnellinen, että tuli itku. Tiedän, että tätä pienokaista on toivottu todella pitkään.

Tällä hetkellä on myös hallinnassa ahdistus, josta olen ajoittain kärsinyt. Siis ahdistus oman vauvattomuuden ja perheettömyyden aiheuttamasta tyhjyyden tunteesta - tunteesta, että elämä on jotenkin vajaa, jos ei ole lasta. Olen työstänyt ajatusta viimeisen vuoden ajan paljon ja nyt tuntuu siltä, että olen omillani asian kanssa. Luotan kohtaloon - asiat järjestykööt aikanaan, jos ovat järjestyäkseen. Jos eivät, niin minkäs teet, elettävä on siitä huolimatta.

Viime aikoina olen myös vähän hämmentävällä tavalla alkanut arvostaa lähipiirissäni olevien lasten kanssa viettämääni aikaa. Minulla on ollut tosi kivoja hetkiä pienten ihmisten kanssa kuluvan kevään aikana. Näin ei ole aina ollut, mutta hyvä meno jatkukoon!

Talo Latviassa

2011-06-09T15:44:00.001+03:00

Poikaystäväni on seonnut. Haluaa ostaa talon Latvian maaseudulta. Justiinsa.
Onhan se kieltämättä idyllinen, mutta kyllä vanhoja taloja riittää suvun mailla omasta takaa. Ei tarvitse lähteä Latviasta asti etsimään. Jos myisin helsinkiläisyksiöni, niin saisin 330 m2 talon ja 26 000 m2 tonttia, jolla useita piharakennuksia. Ei hullumpi diili. Sitten pitäisi vain päättää mitä siellä Latviassa tekisi.

Lisää kuvia on paikallisen kiinteistövälittäjän sivuilla, jos siis kiinnostaa.

Thanks for not coming back!

2011-06-08T15:26:00.002+03:00

Tämä nauratti tänään keskiviikkona:

Elokuvateatterin vahtimestari heitti katsojan kesken leffanäytöksen ulos. Nainen oli saapunut näytökseen myöhässä ja käyttänyt kännykkää apuna päästäkseen paikalle, istuttuaan hän alkoi lähetellä tekstiviestejä, mikä tietysti häiritsi vieressä istuvia. Nämä valittivat ja kun ei tepsinyt valittivat vahtimestarille ja tämä huomautti tekstailijalle. Kun huomautus ei tepsinyt, pyysi vahtimestari naista poistumaan. Kimpaantuneena saamastaan kohtelusta hän jätti vihaisen viestin vastaajaan. Elokuvateatteri pisti paremmaksi.

Häiriköivään käytökseen törmää eniten suurissa teattereissa, mutta toki joskus pienissäkin. Olimme Tanskassa katsomassa leffaa, kun edessä istunut mies pisti tupakaksi. Ei se minua hirveästi haitannut, mutta olin ihan äimänä siitä itsevarmuudesta, jolla jotkut vaan tulevat ja polttavat leffassa. Ja siis tupakointihan oli tässä tanskalaisteatterissakin kiellettyä. Kukaan ei tosin valittanut miehelle mitään, eikä häntä liioin heitetty ulos. Ihmettelin miten palohälyytin ei pärähtänyt soimaan - ehkä sitä ei ollut.

I'll try anything once

2011-05-19T14:57:00.005+03:00

Paluu Tanskasta sunnuntain ja maanantain välisenä yönä saa minut aina sekaisin koko loppuviikoksi. Olen kuin humalassa, sillä univelka korjaantuu vasta viiveellä. Nytkin oli lähtö junalla kahdeksalta ja edessä tiiviit kaksi päivää kurssitusta. Hotellissa ei pysty nukkumaan, mistä johtuen pää on edelleen ihan pyörällä vaikka on jo torstai.

Viikonloppu sujui hiljaisissa tunnelmissa, kipeä olo ja vesisade pitivät sisätiloissa. Ennakkoon laaditusta leffalistasta toteutuivat Swimming Pool ja Somewhere. Hyvin erilaisia, mutta toisaalta aika samalla tavalla hitaasti kehittyviä ja verkkaisia leffoja molemmat. Pidin kummastakin, mutta tajuntaa ne eivät räjäyttäneet. Suosittelen silti. Erityisesti Somewhere, kuten kaikki muutkin Coppolan leffat sai sympatiani heräämään. Siinä oli niin realistinen, vähän tympeänkin tylsistynyt tunnelma, pieniä huippukohtia, jotka eivät kuitenkaan riitä piristämään verkkaista elämää riittävästi. Ehkä saatte vähän kiinni tunnelmasta, jos kuuntelette tämän Strokesin biisin I'll Try Anything Once, joka on leffan soundtrackillä.

Viikonlopun paras leffa oli sattumalta löytynyt pätkä, joka pyöri Tanskan tv:ssä lauantaina: Rory o'Shea Was Here. Se on tehty jo 2004. Katsomisen arvoinen, pieni, mutta erittäin hyvin tehty leffa ja hyvä teemakin vielä kaiken lisäksi.

Viikonlopun leffalista

2011-05-19T14:37:00.000+03:00

Leffojen katseleminen on minun ja poikaystäväni yhteinen harrastus. Ensin se oli pelkästään sohvaperunan harrastus, mutta hän on onnistunut tartuttamaan sen minuunkin ja kivaa on ollut. Olen ehkä viimeisen viiden-kuuden vuoden aikana käynyt luvattoman vähän leffassa. Sitä ennen tuli käytyä enemmän tai vähemmän aktiivisesti niin arkistossa, festareilla kuin tavallisissa teattereissakin. Opiskelujen jälkeen leffat jäivät jotenkin paitsioon. Minulla on siis monen vuoden ajalta ihan hirveän paljon kiinni kurottavaa. Valtava määrä leffoja, jotka "pitää" nähdä, mutta joita en ole nähnyt. Meillä on poikaystävän kanssa onneksi pohjimmiltaan vähän erilainen maku, joten hän ei ihan aina ole nähnyt kaikkia niitä leffoja, jotka minä ehdottomasti haluan nähdä.

Olen huomenna menossa taas Tanskaan ja olen tehnyt viikonlopun varalle seuraavan listan leffoista, joita haluaisin nähdä juuri nyt. Kaikkia ei tietysti ehdi, mutta on mistä valita. Shortlistasta voidaan neuvotella.

Jonathan Glazerin Birth

Sofia Coppolan Somewhere

François Ozonin Swimming Pool

Debra Granikin Winter's Bone

Sitten minua kiinnostaa tämä pätkä, joka pyörii parhaillaan myös Finnkinon teattereissa: Miral.

Levottomat jalat

2011-05-10T15:21:00.001+03:00

Tanssivia jalkoja SPR:n kansainvälisellä Betania-klubilla. Jos vapaaehtoistyö tai mukava ajanviete kiinnostaa, on klubi osoitteessa Perämiehenkatu 13 joka toinen maanantai klo 18.30. Suosittelen lämpimästi! Seuraava tapaaminen on viikon päästä. Silloin leivotaan.

Lisätietoja: International Club Betania

Valo ja pimeys

2011-05-10T15:05:00.000+03:00

Oletteko nähneet tämän videon. Eräs ystäväni linkitti tämän seinälleen. Se on niiiiin HIENO! Harvoin tulee noin konkreettisesti kelattua läpi tätä valon ja pimeyden vaihtelun ihanuutta ja kurjuutta näillä leveysasteilla. Talvi on niin uskomattoman pimeä. Siitä syystä pitäisi tällaisena kesän ensimmäisenä hellepäivänä painua ulos toimistosta auringonpaisteeseen nauttimaan. Toisaalta kesällä valo tuntuu aina niin ehtymättömältä luonnonvaralta että sitä ei osaa tarpeeksi arvostaa.

La revolution des crabes

2011-05-09T17:07:00.002+03:00

Olen horoskoopissa rapu. Ehkä siitä syystä tämä animaatio sytyttää. Sympaattiset ravut! :)

Asioita joista pidän: Kesäkoulut

2011-05-09T16:39:00.001+03:00

Aikuisten kesäkoulut ovat parhautta. Matkustetaan jonnekin ja opetellaan jotain uutta, pikkuisen kehittävää, mutta enimmäkseen puhtaasti hauskaa siten, että aivot ovat puoliksi virassa ja puoliksi narikassa - lomalla.

Olen ollut opiskeluaikanani kahdessa kansainvälisessä kesäkoulussa oppilaana ja yhdessä töissä. Olivat hulvattomia kokemuksia jokainen. Erityisesti oppilaana ollessa ehdin tutustua niin veikeisiin ihmisiin, että muistelen heitä suurella lämmöllä vieläkin vuosien jälkeen ja olemme porukalla myös satunnaisesti yhteydessä FB:n avustuksella. He ovat värikkäitä ja kiinnostavia ihmisiä, kukin valtavan lahjakkaita omalla tavallaan. Haluaisin edes päiväksi takaisin sen halailun ja pussailun täyttämän kiihkeän läheisen keskinäisen tunnelman, johon varmaan kaikki maailman kesäkoululaiset ajautuvat vietettyään 24/7 kurssikavereidensa kanssa vailla mitään yksityisyyttä. Makoillaan yhdessä kasassa, nukahdetaan vierekkäin, nojaillaan toisiin ja pidetään kättä kaulalla - noin vain - kaverillisesti. Kesäkoulut ovat varmaan maailman nopein lähentymisriitti. Lopussa kaikki aina itkevät lohduttomasti, koska tietävät että eivät tule enää koskaan saamaan samaa tunnetta takaisin. Ja jos vaikka tavataan uudelleenkin, on ihmisten välille laskeutunut korrektin etäisyyden esirippu.

Design Sponge -blogissa oli yllä olevan bloggarin kesäkoulun mainos. Päivä Portlandissa kuulostaa unelmalta. Minulla on kaupungista sellainen blogimaailmasta peräisin oleva aurinkoinen, pastellisävyjen ja hymyilevien ihmisten täyttämä käsitys. Kaliformiaa parhaimmillaan, veikeä pilke silmäkulmassa.

Toinen aivan fantastinen kesäkoulu on tämä Photography Getaways -matkojen sivusto. Voiko olla mitään fantastisempaa lomasuunnitelmaa kuin moinen workshop moisissa maisemissa. Tarjolla on Italia, Ranska, Itävalta, Irlanti ja Saksa. Katsokaa mitä paikkoja!

Circus Cirkör

2011-05-06T12:24:00.002+03:00

Katsoin eilen aamulla FST:n Min morgon -aamuohjelmaa. Siellä kerrottiin huhtikuussa avatun uuden sirkuksen keskuksen CIRKOn parhaillaan käynnissä olevasta festivaalista, jonka kansainvälinen vierailija on ruotsalainen Cirkus Cirkör esityksellä Wear it like a crown.Esityksiä on enää yksi, tänään klo 19.00.

Liput ovat tyyriihköt, eli 30/35Eur, mutta voin lämpimästi suositella Cirkus Cirköriä, vaikka en tätä kyseistä esitystä olekaan nähnyt. Olin katsomassa näytöstä Tukholman Globenissa Tapaninpäivänä 2009, sieltä myös kuvat. Poikaystäväni äiti oli suuressa viisaudessaan ostanut perhelleen ja minulle lipun esitykseen. Samalla anoppi osti tietämättään lipun suoraan erään suuren nykysirkuksen ystävän, eli meikäläisen sydämeen. Esitys oli tosi tosi hieno! Ei ehkä parhain koskaan näkemäni, mutta hyvin viehättävällä tavalla persoonallinen.

Rakasta nykysirkusta, koska siinä on jotakin niin rosoisen autenttista. Alkuperäistä, vaikka "uutta" onkin. Katujen ja takapihojen meininkiä, itse tehtyä, oman näköistä, silti huikean taitavaa ja liikuttavaa ja hauskaa.

Adélaïde

2011-05-04T13:56:00.003+03:00

Päivän Pariisi-teemaa jatkaakseni Adélaïde -biisi, johon olen kovasti tykästynyt. Eihän siinä nyt mitään ihmeellistä ole, perus hissimusaa, kasarijumputusta ja matalaa ranskankielistä mutinaa. Videokin on tottavieköön aika pöljä.

Minuun tämä kuitenkin vetoaa söpöllä keskinkertaisuudellaan ja ovathan nuo pojat videossa jotenkin vastustamattoman hassuja. Eivät yritäkään tehdä mitään kovin intellektuaalista, vaan "tässä videossa olis nyt niinku tämmönen sininen nainen". (vai näkeekö joku muu tässä jotain syvällisiä merkityksiä?) Mitä muuta tarvitaan?! Ei mitään, sanon minä!

Vastustamattoman nostalginen on muuten tuo videon kattokerroksen huone, josta herätään aamulla ikean vuodesohvalta, joka taitellaan pakettiin. Ah, niin pariisilaista!

La meilleure baguette de Paris

2011-05-04T13:39:00.001+03:00

Pariisilaiset ovat valinneet kaupungin parhaan patongin. Sen leipoi Pascal Barillon. Leipomo on Montmartrella sijaitseva "Au Levain d'Antan" ja se sijaitsee osoitteessa 6, rue des Abbesses (18e).

Kuvia valinta/maistelutilaisuudesta voi katsella täällä. Minusta on kovasti söpöä tuo tarmo ja vakavuus, jolla maistelevat patonkeja. Pitääkö muuten siitä yhdestä ja samasta patongista riittää maisteltavaa jokaiselle tuomarille ja miten huomioidaan se, että eri kohdat patongista maistuvat erilaiselle. Kärki ei ole ollenkaan saman makuinen kuin keskivaihe. =)

Tuolla linkin takana, Pariisin kaupungin Picasa-albumeissa, on muuten vaikka mitä kiinnostavaa. Ihania kuvia ihanasta kaupungista.

Täältä voivat ranskaa osaavat lukea alkuperäisen uutisen.

Aurinkoa ja ohutta yläpilveä

2011-05-02T21:49:00.003+03:00

Palasin viime yönä Tanskasta. Siellä vierahti pitkä pätkä huhtikuuta; pääsiäinen ja vappukin. Nyt on jo toukokuu, ja huhtikuun päivitykset jäivät häpeällisen vähäisiksi.

Loma oli mahtava. Uskomattoman laiska. En tehnyt mitään tuottavaa, enkä mitään hyödyllistä. Kaikki huhtikuun angstit kuolivat aurinkoisen Kööpenhaminan lämpimille nurmikeltille. Vietimme paljon aikaa puistoissa, molempien tuskallisesta siitepölyallergiasta huolimatta, kuten kaikki muutkin ihmiset. Kaikki lojuivat nurmikoilla pikku topeissa ja shortseissa, osa bikineissä. Fantastista!

Kerrankin minulla oli mukana aivan liikaa aivan liian lämpimiä vaatteita. Yleensä on toisin päin, kun aliarvioin Jyllannin yli Pohjanmereltä pyyhkivät hirmuiset tuulet.

Lämpö oli koko viikon enimmän aikaa 20 pinnassa tai yli. Takkia tarvitsin vasta myöhään illalla ja viimeisenä päivänä, kun alkoi sataa. Lähes lämpimin koskaan kokemani huhtikuu. Naaman kesakot todistavat lämpöaaltoa.

Nyt on tietysti kova ikävä leppeään ja laiskaan ilmanalaan.

Oheinen säädiagrammi kuvaa tämän viikon lämpötilaa, kun ei tullut pieneen mieleen ikuistaa sitä viime viikolta. :(

Uutisia perussuomesta

2011-04-18T11:00:00.003+03:00

Uutisia PerusSuomesta from Mika Lammi on Vimeo.

Moni on jo ennättänyt FB:ssä itkeä, onko Suomessa enää elämää perussuomalaisten vaalivoiton jälkeen. Höpsis sanon minä. Katsokaa vaikka!

Kyseessä on YLE:n vaalitenttiohjelmiinsa vuonna 2007 tilaama puolue -klippi. Näitä tekivät kahdeksan suomalaisen ammattikorkeakoulun av-opiskelijat. Perussuomalaiset pääsivät Kymenlaakson amk:n tarkasteluun.

Huhtikuuahdistus

2011-04-07T17:13:00.000+03:00

Voi itku tätä huhtikuuta. Miksi keväät eivät tahdo meikäläisellä sujua oikein koskaan. Kaikki on taas niin hemmetin vaikeaa. Töissä on vaikeaa, kotona on vaikeaa, joka paikassa kaikki on vaikeaa - tai vähintäänkin hankalaa. Kaiken lisäksi olen terapeutin kanssa työstänyt viime viikot varsin visaista ongelmaa, eikä ratkaisua näy. Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Molempia olen kokeillut.

Tulisi jo pääsiäinen ja loma, edes hetken helpotus.

Tänään päivä sentään alkoi varsin miellyttävissä merkeissä, kun menin ystäväni kanssa aamiaiselle Kruunuhaan kahvila Q:hun. Edes jotain kivaa joskus. Suosittelen kaikille, aamiainen oli sopivan pieni arkiaamuun, mutta kuitenkin maittava. Siitä tuli hyvä mieli, ja tietysti sympaattisesta ystävästäni myös. Säteilevä olemuksensa saa minut aina hyvälle tuulelle ja antaa energiaa.

Yritän ajatella positiivisesti loppupäivän. Illalla menen taas joogaan. Siinäkin on varsinainen hyvän mielen aihe. Mikä loistava harrastus! Kuin olisin löytänyt kotiin.

Tämä Caesarsin biisi on saanut minut hymyilemään monasti, kuten moni muukin bändin biisi. Kun menee pieleen, on kuitenkin aina joku ilonaihe olemassa.

Islannissa

2011-03-27T21:24:00.000+03:00

Iceland from Ken Grunberg on Vimeo.

Voi ei, on melkein vaikea katsoa tällaisia Islanti -videoita. Pakkohan sinne olisi päästä. Vatsanpohjaa kouristaa. Kaikki ensi kesän suunnitelmat ovat vielä auki. Tyypillistä. No sitäkin enemmän on vaihtoehtoja, jos niin halutaan.

via A Cup of Jo

Sokea Mieli

2011-03-24T16:34:00.000+02:00

Sokea Mieli - Blinded Mind - Trailer from Susanna Leinonen Company on Vimeo.

Susanna Leinonen Companyn Sokea Mieli -tanssiteoksen traileri. Niin hieno. En ole teosta vielä nähnyt, ensi-ilta on 1.4., mutta Susanna Leinonen on minusta aivan huippu. Tosi lahjakas, tosi tinkimätön, upea tanssija ja koreografi.

Täällä voi katsoa videoita SL Companyn muistakin teoksista.

Montevideo 3

2011-03-23T22:35:00.001+02:00

Lisää kuvia Montevideosta. Kaupungissa erilaiset ideologiset viestit iskevät silmille ihan tosissaan. Politiikka on läsnä joka puolella. Kaduilla osoitetaan mieltä, graffiteja ja erilaisia maalattuja vaalimainoksia ja ay-liikeen tunnuksia on joka puolella. Sekulaarissa valtiossa uskonnollisia tarrojakin tuntui olevan joka lyhtypylväässä. Ihmiset ottavat kantaa omaan ympäristöönsä, sen kehitykseen ja tulevaisuuteensa. Pidän graffiteista, niitä oli mukava kuvata. Minulla olisi kuviakin aivan loputtomasti, mutta kuvien tallennustila tuli juuri täyteen. Pitää miettiä mitä asialle voi tehdä...

Sydämen mitalla

2011-03-23T16:15:00.002+02:00

Voi ei. Sydämmenmuotoinen mittalusikkasetti. Rakkauden mitta. Tämä on minusta aivan hykerryttävän söpö.

via Black Eiffel

Lusikkaa myy tällainen putiikki: Beehive Kitchenware

Asioita joista pidän: Maantienharmaa

2011-03-23T13:13:00.002+02:00

Maantienharmaasta tukasta on kyse. Sellaisesta kuin minulla itselläni on. Tässä on kysymys enemmän psyykkaamisesta kuin oikeasta pitämisestä. Olen kaikenlaisen kemikaalikammon ja vähän yllättäen aktivoituneen luomuhörhöilyn ja ehkä myös aktiivisen Tanskassa käymisen seurauksena alkanut ajatella, että en halua enää värjätä tukkaani.

Olen ollut viimeiset 10 vuotta enemmän tai vähemmän blondi, vaikkakin enemmän ehkä raidallinen sellainen. Viime kesästä alkaen olen ollut tietoisesti värjäämättä tukkaani ja oma väri on tuskallisen hitaasti kasvanut esiin.

Olen koko kasvatusprosessin ajan vaiheillut lähes päivittäin kahden vaihtoehdon välillä:
a) tukka näyttää aivan hirveältä, b) se näyttää ihan makealta, luonnolliselta ja aika rennolta, vähän hipiltä.

Pysyäkseni päätöksessä saada oma väri takaisin, haen inspiraatiota kaikesta, mikä edes viittaa maantienharmaaseen ja onnistuu silti näyttämään hyvältä. Tanskassa minun värisiäni naisia on paljon ja ihailen aina, miten hauskalta ja hyvältä he, ja hiuksensa näyttävät.
Tässä on muutama inspiraatiokuva Stockholm Street Style -blogista, näissä on myös tyyli minun mieleeni, eli kohdallaan.

Something in the water

2011-03-15T23:26:00.003+02:00

Poikaystäväni on kipeänä jo kolmatta viikkoa. Ikiflunssa ei ota talttuakseen vaan vie äänen ja kunnon. Hän lähti uhmakkaasti hurjalle baarikierokselle viime viikonloppuna heti, kun tauti oli antanut vähäisiä heikkenemisen merkkejä, ja sai nöyrtyä, kun se hyökkäsi kahta kauheampana takaisin.

Myötätunnosta tympääntynyttä sairastajaa kohtaan, ikävästä ja ehkä omasta ikävystymisestäkin johtuen, olen melkein sortumaisillani ostamaan sikakalliit viime hetken lennot ensi viikonlopuksi. Roikun vielä epätoivoisesti kiinni viimeisissä säästäväisyyden riekaleissa. Paljon ei ole enää jäljellä.

Tämän Brooke Fraserin kappaleen lähetin tänään piristämään kurjuuden keskelle. Kuulemma toimi ihan kohtuullisesti. Pidän muistakin Brooken kappaleista, mutta tämä kolahtaa tosi kovaa, paitsi koska se on niin hauska rallatus, myös nimensä takia: "There is something in the water that makes me love you like i do".
Kertosäe tuo hymyn huulille.

Montevideo 2

2011-03-14T22:43:00.001+02:00

Montevideossa oli keltaista, punaista, ruskeaa, vihreää ja turkoosin sinistä sulassa sovussa. Ei joka paikassa, mutta monissa - mausteena. Jäin ikävöimään värejä, kun palasin Suomeen. Täällä kaikki on niin mustavaltoista, hilpeällä harmaalla maustettua.

Just So

2011-03-14T13:53:00.001+02:00

Tänään on kamala päivä, pitäisi pusertaa ilmoille vielä monenlaista juttua. Tuntuu, että vatsasta vääntää, kun hommia on pinossa niin paljon. Kaikki, minkä deadline ei ole huomenna klo 8 tai sitä ennen, jää tänään tekemättä.
Tässä teille kuitenkin kovasti ihailemani Agnes Obelin kappale Just So. Sillä oli tyynnyttävä ja ilahduttava vaikutus kiireen keskellä, tänään maanantaina.

Agnesia katsellessa ja muutenkin olen useasti miettinyt, miten kaikilla tanskalaisilla naisilla voi olla niin mahtavan paljon tukkaa.

Montevideo, Ciudad Vieja 2

2011-03-13T13:27:00.001+02:00

Montevideo, Ciudad Vieja

2011-03-13T13:08:00.003+02:00

Otin nämä kuvat marraskuussa, ensimmäisenä iltana Montevideoon saavuttuani. Oli maanantai. Kaikkialla oli hiiren hiljaista. Vanha kaupunki niemen kärjessä oli autio. Ravintolat olivat tyhjiä ihmisistä, kaduilla ei juuri liikkunut ketään. Rannalla oli muutama teini ja lenkkeilijöitä. Autot kaartoivat sataman suuntaan. Sää tuntui epävakaiselta, kevätsade oli tuloillaan.

Keräilijät

2011-03-10T22:02:00.001+02:00

Tänään ilahdutti keräilijä -blogi A Collection a Day 2010. Projekti on mitä ilmeisimmin vuoden vaihteessa päättynyt, mutta se on silti mitä hauskin. Blogissa on ilmestynyt joka päivä kuva yhdestä kokoelmasta tai sen osasta. Kuvassa oleva kokoelma koostuu tietysti nyrkkeilijöitä esittävistä valokuvista. Miten ihana!

En ole itse virallisesti kerännyt koskaan mitään, mutta on yhtä ja toista, mitä tapaan pistää talteen. Minulla on esimerkiksi iso lasipurkki täynnä shampanja- ja kuohuviinipullokorkkeja, joita olen pistänyt talteen kaikissa tärkeissä tilaisuuksissa elokuusta 2007 alkaen. Silloin vietettiin erästä 28-vuotissyntymäpäivää. Nyt korkkeja on jo vaikka kuinka paljon. Tykkään shampanjasta ja sitä on tullut juotua.

Muita, ei niinkään tarkoituksellisesti, vaan sattumalta kerääntyneitä ovat pienet lumisadepallot. Erityisesti matkamuistosellaiset ovat niin ihastuttavan kitchejä. Lisäksi olen saanut lahjaksi pari miniatyyriautoa.

Keräily olisi hauskempaa, jos olisi tilaa, johon harrastustaan voisi laittaa esille. Esimerkiksi astioita olisi meikäläisen aivan mahdotonta ryhtyä keräämään, ei mahtuisi mihinkään moinen kokoelma.

Buenos Airesin tossut

2011-03-10T21:41:00.001+02:00

Ostin tällaiset tossut tuliaisiksi ystävälleni Buenos Airesista joulukuussa. Asuimme Palermo Viejon nurkalla ja kaupunginosa oli täynnä toinen toistaan hauskempia pieniä ja vähän isompiakin kauppoja, joissa myyntiin kaikenlaista omaperäistä. Alue muistutti vähän Itä-Berliiniä; Prenzlauer Bergiä tai Friedrichshainia. Kolusin alueella shoppailumielessä yhden tukahduttavan kuuman aamupäivän ja kävelin ristiin rastiin pitkiä katuja. Onneksi Palermossa oli kauppojen lisäksi paljon mitä hauskimpia baareja ja kahviloita.

Ostin tuliaisiksi yhdet kumitossut ja kaksi t-paitaa sekä nämä jumppatossun malliset kotitossut, jotka oli tehty vähän paksuja sukkahousuja muistuttavasta trikoosta. Peperina -kaupassa, josta nämä ostin, oli myynnissä vaikka mitä aivan hullunkurisen hauskaa tavaraa, jotka kaupan omistaja ja myyjä oli itse tehnyt. Nämä tarttuivat jostain syystä mukaan kaiken hauskan tavarapaljouden keskeltä. Olivat jotenkin saajansa näköiset. :)

Miespuolinen matkakumppani kommentoi kainostelematta, että nämä ovat hirveät. Minua nauratti.

Las Palmas

2011-03-03T22:47:00.001+02:00

On ihan uskomatonta miten nopeasti jotkut asiat leviävät. Erityisesti YouTube -pätkät. Minulla on esimerkki:

Olin viime viikonlopun Tanskassa ja poikaystäväni nauratti minua näyttämällä tämän trailerin ruotsalaisen Johannes Nyholmin lyhytelokuvasta Las Palmas. Nyholm teki elokuvan, jossa rouva seikkailee - ja sikailee - Las Palmasissa. Pääosaa näyttelee Nyhomin oma hädin tuskin kävelemään oppinut taapero.

Eilen sitten bongasin pätkän Joanna Goddardin A Cup of Jo -blogissa. Se oli levinnyt rapakon taakse. Viime viikolla sen oli kuulemma nähnyt muutama satatuhatta, nyt jo yli 5 miljoonaa. Käsittämätöntä.

Noh, traileri on minusta niin uskomattoman hullunkurinen, että se sietääkin saada huomiota. Olisi kiva nähdä myös koko elokuva jossain.

Meitä kiinnosti myös elokuvan musa. Se on Björn Olssonin kappale "Låt i H-moll".

Olsson on tehnyt toinen toistaan omituisempia kappaleita, lähinnä instrumentaalibiisejä. Niiden nimetkin ovat omituisia ja videot ovat omituisia ja levynkin nimi on omituinen: Lobster. Muita Olssonin levyjä ovat mm. Shrimp jaThe Crayfish and the Crab. Outoa, mutta mukavaa.

Meille tuli hyvä fiilis ja hymyilytti kovasti. Kuuntelimme koko levyn. Soolouraansa tunnetummaksi Olssonin on tehnyt ura The Soundtrack of Our Lives -bändissä. En ole koskaan aikaisemmin syttynyt sille, mutta ehkä nyt käännän kelkkani. Olsson vaikuttaa mukavalta.

Tässä biisiin Tjörn tehty video. Siitä tuli elävästi mieleen viime kesänä tehty lauttamatka Tanskasta Saksaan. Sellaisenkin asian opin, että Tjörn on saari Göteborgin edustalla.

Asioita joista pidän: Keski-Euroopan talvi

2011-03-03T15:23:00.001+02:00

Eräs tuttavani muutti viime syksynä Italiaan. Hän on kertonut kuulumisiaan säännöllisesti sähköpostilla ja kirjoittavat perheineen myös blogia. Viime viikolla tuli terveisiä, että pieleen menneestä hiihtoreissusta huolimatta ei ole ikävä Suomen talveen. Eipä tietenkään, ajattelin, miten voisi olla. Unohduin muistelemaan omia kokemuksiani talvesta manner-Euroopassa. Lempeää, samettista sumua, kosteaa ilmaa, märkää maata. Sitä ihanaa tunnetta, että voi laittaa jalkaan kauniit kengät, eikä tarvitse pelätä niiden turmeltumista loskassa tai jalan katkeamista loputtomassa liukkaudessa.

Ikävöin Keski-Euroopan talvea varmasti ikuisesti - tai ainakin niin kauan kunnes pääsen taas siitä nauttimaan. Italiassa on vielä lämpimämpää kuin Ranskassa tai Belgiassa, lumi ja pakkanen on siellä poikkeustila.

Tätä pohtiessa muistin yllättäen, miten tulin kevättalvella 2005 Pariisista käymään Suomessa, ja kun olin kuukausien ajan katsellut harmaata matalalla riippuvaa taivasta, niin helmi-maaliskuun aurinko ja valon määrä tuntui räjäyttävän tajunnan. Sitä valon ja kirkkauden määrää ei koe muualla kuin näillä leveysasteilla, kun aurinko paistaa niin matalalta ja heijastuu lumesta aivan sokaisevasti. Hienoimpia tunteita koskaan! Silloin muistin mistä olen kotoisin, vaikka Keski-Euroopan talvea rakastankin.

Koko Jazz Club

2011-02-24T14:10:00.002+02:00

Helsinkiläisessä Koko -teatterissa on pari kertaa kuukaudessa jazz-klubi. On varmasti ollut jo jonkin aikaa, mutta minä heräsin asiaan vasta tänään, kun eräs tuttu mies on siellä keikalla. Lukioaikainen luokkakaveri soittaa muun muassa bändissä nimeltä Tokka.

Kannattaa mennä, jos yhtään jazzista tykkää. Tuttuni ainakin on ihan huippuluokan muusikko ja Tokka on seuraavaksi lähdössä keikkailemaan Meksikoon. Koko Jazz Clubin kevään esiintyjälistassa on paljon aika hienoja juttuja, vilkaiskaapa. Koko on paikkanakin tosi tunnelmallinen, voin suositella esim. treffipaikaksi. :)

Keikka alkaa klo 19.00.

Lisää voi lukea Kokon sivuilta: www.kokoteatteri.fi

Kuva: Koko-teatteri

Punta del Este

2011-02-21T21:47:00.000+02:00

Asioita joista pidän: Pulkkamäki

2011-02-20T23:11:00.002+02:00

Olen perinyt asuntoni edellisiltä asukkailta punaisen pulkan. Se on ollut - jos ei nyt ahkerassa, niin kuitenkin säännöllisessä - käytössä kaikki nämä vuodet. Pulkkamäki löytyy läheltä. Uskallan nimittäin väittää, että pääkaupungin paras pulkkamäki on ikkunani alla. Se on tarpeeksi hurja, olematta kuitenkaan liian pelottava, se on pitkä ja vauhti kiihtyy siinä hienosti. Lumi pöllyää komeasti.

Aamulla ja päivällä mäessä laskevat polvenkorkuiset, alkuillasta opiskelijaporukat ja loppuillasta sellaiset omaa laskurauhaa kaipaavat kummajaiset, kuin minä.

En ole vielä koskaan ollut mäessä yksin, vaan aina kaksin. Niin se on hauskempaa. Pulkkaan mahtuu kerralla kaksi, jos kaipaa hurjempaa vauhtia, voi laskea välillä vuorotellen. Pulkkamäessä saa kyllä aikuisiän parhaat naurut.

Voi hirvitys!

2011-02-18T12:23:00.003+02:00

Meikäläisen huumorintaju venyi aika äärimmilleen, kun flunssainen ruotsalainen oli ilmoittanut ostaneensa kaksi tällaista takkifilttiä. Yhden itselleen ja toisen minulle.
Väri ei (THANK GOD!) ole tämä pantterikuosi, vaan harmaa, mutta ei se loppupeleissä paljon auta. Hirvitys, mikä hirvitys. Materiaali on ällöttävää, sähköistyvää, kaikki karvat ja pölyn itseensä keräävää, ja ensimmäisessä pesussa nukkaiseksi mytyksi muuttuvaa polyesterfleecea.

Täytyy myöntää että tässä on kyllä kysymyksessä todellinen sohvaperunan unelma. Ja poikaystäväni on kiistämättä sohvaperuna - minä en.

Tuotteen sisäiseen markkinointiin on meillä käytetty ihan samoja argumentteja kuin ulkoiseen. Tässä mainospuheet sparkop.se -sivulta. Käyttöesimerkit sopivat kyllä poikaystäväni elämäntapaan erinomaisesti:

Heltäckande fleece-pläd håller dig varm i TV-soffan!
Med ärmar för största möjligt rörelsefrihet!
Bevarar värmen även när du:

Läser!
Handarbetar!
Tittar på TV!
Spelar spel!
Äter!
Drickar kaffe!
Använder datorn!
Pratar i telefonen!

Är du frusen? Då kommer denna pläd att passa dig utmärkt. Den täcker hela kroppen, från axlar till fötter, och har ärmar för att ge dig största möjliga rörelsefrihet. Du kommer att kunna göra det mesta utan att krypa ur din sköna pläd; äta, fika, läsa, handarbeta, spela spel, prata i telefon och titta på TV. Pläden är av mjuk och varm polyesterfleece i läckert leopardmönster. Rejäl storlek, en storlek passar alla! Stl: 180x137 cm. Kan även användas som vanlig pläd. Tvätt 30°. Beställ fleecepläden idag och håll dig varm under kalla dagar och kvällar.

Jos joku kehtaa vielä väittää, että ruotsalaisilla on hyvä tyylitaju, niin tässä on elävä todiste siitä, että väite ei pidä paikkaansa!

Budapest 2

2011-02-17T22:00:00.005+02:00

Budapestissa hotellimme vieressä oli ihastuttava kahvila.
Ensimäiset kolme päivää onnistuin ihailemaan paikkaa vain ikkunan läpi. Se oli juhlapäivät kiinni, mutta avasi sunnuntaina.
Erityisesti nämä ikkunaa vasten sijoitetut pullot herättivät huomioni. Ne sädehtivät lasin läpi kuin jalokivet.

Upean arvovaltainen sisustus, menneen maailman henki, vaikka paikka kuulemma oli ollut pystyssä vasta vuoden verran. Ihailin myös kahvilakulttuurin hienostuneita yksityiskohtia, pieniä kahvi, tee tai kaakaokannuja, joilla kaikilla oli oma muotonsa juomasta riippuen. Croissantin kera tarjoillun hillon lusikka oli kuin pieni taideteos.
Miten unkarilaiset osaavat rakentaa niin autenttisen vanhan näköisiä arvokkaita miljöitä? Upeita vanhojakin kahviloita on toki Budapestissa paljon, Wieniläinen kahvilakulttuuri rantautui sinne jo 1800-luvulla.

Sää oli lauantaina myrskyinen. En muista koskaan kokeneeni yhtä kovaa tuulta, kuin kävellessäni Tonavan rantaa parlamenttirakennukselle päin. Pysyin työllä ja tuskalla pystyssä tätä kuvaa ottaessani.
Pystyttekö kuvittelemaan tuulen, joka tuntuu repivän vaatteet mukanaan päältä? Eteneminen vaatii lihasvoimaa ja hengen lujuutta. Tavaroista on pakko pitää kaikin voimin kiinni, koska jos ote herpaantuu, tavara lentää sekunneissa jo satojen metrien päähän, eikä sitä saa enää koskaan kiinni.
Iltaan mennessä sade oli muuttunut lumeksi, jota pyrytti vaakasuoraan.

Pidin Budapestista kovasti. Se on hyvin hienostunut. Äärettömän kauniita rakennuksia on koko keskusta täynnä. Minulle tulee siitä tavallaan Pariisi mieleen, vaikka henki täällä olikin paljon välittömämpi ja sympaattisempi, rauhallisempi. Ehkä osavaikutus tunnelmaan oli sillä, että kaupungin keskusta oli niin tyhjä. Kaikki olivat joulua viettämässä.

Rakastan Keski-Euroopan talvea. Se on kostea, mutta silti lempeä. Minusta tuntui vahvasti siltä, että minun pitää muuttaa Suomesta pois, näille leveysasteille. Sopii henkiseen maisemaani paljon paremmin. ;)

Tässä erinomainen ravintola Pesti Lámpás, joka sijaitsi vastapäätä hotelliamme. Suosittelen. Sieltä sai sekä unkarilaista että ranskalaisen keittiön ruokaa. Kuulostaa ehkä kummalliselta yhdistelmältä, mutta keittiö onnistui molemmissa. Ainakin meidän kokemuksemme mukaan. Myös viinilista oli kelpollinen. Pidin myös ravintolatilasta, se oli tyylikäs mutta viihtyisä, hyvin vanhan talon tunnelmaan sopiva, olematta silti tunkkainen.

Budapest

2011-02-16T16:00:00.000+02:00


Tässä on kuvia Budapestista. Olin siellä äidin ja isän kanssa joulun.

Tämä oli jo toinen joulu peräkkäin, jonka vietimme reissussa. Yllättävän hyvin meni, erityisesti jos vertaan viime jouluun, jonka vietimme Pietarissa. Alamme tottua konseptiin ja toistemme seuraan jouluna ja vieraalla maalla.

Tässä on Tonava. Taisin ottaa kuvan torstai-iltana. Budapestin keskusta oli täynnä jouluvaloja. Siellä oli uskomattoman tunnelmallista. Oli myös todella rauhallista, koska kaupat olivat kiinni ja paikalliset perheidensä kanssa. Ravintoloissa istui ainoastaan turisteja, mutta ei se meitä haitannut. Muutkin olivat Budapestissa miellyttävästi joulua paossa.

Pidin kaupungista kovasti. Olen ollut siellä pari kertaa aikaisemminkin, mutta siitä on vierähtänyt luvattoman paljon aikaa.

Voin suositella. Kaunis ja siisti, ruoka erittäin hyvää, ihmiset hyvin ystävällisiä. Erinomainen julkinen liikenne ja myös halvat taksit.Majoitus oli yllättävän edullinen ihan keskikaupungillakin, tasokkaassa hotellissa.

Reissua varjosti vähän se, että olin Uruguayn jäljiltä edelleen kipeä. Perjantai eli jouluaatto kului lähes kokonaan sängyssä, kuumettakin oli. Jouluateriaksi söin gulashikeiton, kun maha ei raskaampaa kestänyt.

Perjantai olikin reissun ainut aurinkoinen päivä, sillä perjantaina alkoi myrsky, joka paiskoi ensin vettä kaikista ilmansuunnista ja yltyi sitten iltaa kohti sankaksi lumipyryksi. Eihän se meitä pohjoisen kulkijoita haitannut. Ehdimme sentään nauttia melkein kaksi vuorokautta samettisen leppeästä Keski-Euroopan talvesta, kun lämpötila oli +7 ja pehmeä sumu valtasi Budapestin kadut.

Better days

2011-02-16T01:01:00.002+02:00

Näitä voi ostaa! Julisteita siis. Kuolemattomia ajatuksia eri biiseistä. (Lähes) Jokaiselle jotain.

Minut sytytti sattumalta tämä Dave Mathews Bandin elämänviisaus:
The Future is no place to place your better days.

Tai ei ehkä niinkään sattumalta:
1. "Tartu hetkeen" -ideologia kolahtaa minuun aina.
2. Juliste on hieno.
3. Juliste on punainen (!) ja punainen on tällä hetkellä meikäläiselle kuuma juttu.
4. Dave Mathews Band on kolahtanut minuun todella kovaa ensimmäisen karran jo vuonna 1998, jolloin majailin ystäväni luona ja hän oli hankkinut itselleen bändin levyn.

Tämä quote sopisi siis seinälleni erinomaisen hyvin.

Tässä yön ratoksi ehkä kaikista DMB:n biiseistä kaikkein alkuperäisin suosikkini: So much to say. Kuunnelkaa ja pistäkää jalalla koreasti.Voiko saksofoni enää tyylikkäämmin töristä?!?!
Lisää makeita vaihtoehtoja löytyy täältä: www.musicphilosophy.co.uk

Næturvaktin

2011-02-15T22:05:00.001+02:00

Oletteko katsoneet FST:lta islantilaista sarjaa Päivävuorossa/Dagskiftet/Næturvaktin? Jäin ensi katsomalta koukkuun näihin islantilaisen huoltoaseman touhuihin. Päähenkilöt Georg, Ólafur ja Daniel ovat ihan mahtavia. Toisaalta tosi överejä, mutta toisaalta aika naturalistisia. Minussa herää tätä katsoessa entistäkin suurempi halu päästä Islantiin. Ensi kesästä on ollut puhetta, ihan oikeasti. Suunnitelman poikanen on jo itämässä.

Sarja on tehty 2007. Se on ohjannut Ragnar Bragaso. Enpä tiedä mitä muuta hän on ohjannut. Mutta epäilenpä, että sarja on tullut Suomeen Pohjoismaisen ohjelmavaihdon kautta. Pohjoismaiset yleisradiot vaihtavat ohjelmia ja tätä touhua koordinoidaan DR:ssa eli Tanskan yleisradiossa. Sattuneesta syystä tiedän.

Minulle tulee Paivävuorosta elävästi mieleen Niel Hardvickin Tankki täyteen. Eikä pelkästään siksi, että ollaan huoltoasemalla. Tämä on 2000-luvun versio samasta teemasta.

Suosittelen katsomaan tiistaisin FST5 klo 21.30. YleAreenastakin löytyy.

Ystävänpäivä 2

2011-02-15T19:39:00.001+02:00

Tässä meikäläisen tekemä ystävänpäiväviesti. Idea tuli muualta, mutta toteutus on oma. ;)
Se olisi toki voinut olla tyylikkäämmin tehty, mutta jouduin toimimaan kiireessä ja ajatushan on tärkein...
Minua odotti eilen tällainen viesti. Meitä molempia nauratti eniten nallea halaileva leppis. Symppis!

Vive la langue

2011-02-15T16:42:00.001+02:00

Taas yksi lainapostaus.
Tämä söpön söpö Pariisi -video onkin EF-kielikurssien mainos. Äärettömän kliseinen, mutta tyylillä tehty ja uskon, että uppoaa moneen teiniin. Minuunkin upposi.

EF - Live The Language - Paris from Albin Holmqvist on Vimeo.

via Dress, design & decor

Ps. Näitä on tehty vaikka mistä kaupungeista. Barcelona toimii Vicky Christina Barcelona -hengessä. Katsokaapa.

Blue Monday

2011-02-14T13:12:00.001+02:00

Sartorialistin blogissa oli tämä ihana kuva Helena Christensenistä ja Michael Stypesta. Heidän onnessaan on jotain hykerryttävää. Siinä ovat minun teini-iästäni tutut tyypit seestyneinä ja aikuistuneita, toisensa löytäneinä. Tosin Stype on kautta aikain ollut kiltein musiikkimies, jonka tiedän. Helena sen sijaan on ikuinen hottis ja ehtinyt myös säätää kaikenlaista.

Pariskunnan tyylikin on pistämätön, yhteen matchaava koboltti on huikean upea!

Maanantain kunniaksi ja ihanan parin sinistä teemaa mukaillen tässä Nouvelle Vaguen Blue Monday:

Aistillisuus

2011-02-13T15:32:00.003+02:00

Aistillisuus on pinnalla tänään sunnuntaina - uskokaa tai älkää. Aloitin aamun siirtymällä hyisessä säässä joogaan ja sen jälkeen aamiaiselle ja sen jälkeen vielä tähän ankeaan koppiin työpaikalle. Pitää valmistella ja loppuunsaattaa töitä kiireistä tulevaa viikkoa varten.

Aistillisuus ei todellakaan johdu työpaikan ympäristöstä, ei hyisestä säästä, eikä aikaisesta herätyksestä, vaan tietysti joogan jälkeisestä tilasta. Uskomaton rentous jäsenissä, voisin paneutua tuohon matolle ja nukkua aamuun asti. Samaan aikaan kuitenkin kaikki aistit valppaina, iho herkkänä, mieli vapaana.

Täysin samanlainen raukea olo, kuin hitaasti heräävä sunnuntaiaamu rakkaansa vieressä, kun peiton alla on vielä lämmin, vähän hikistäkin rakastelun jälkeen ja peiton ulkopuolella on raikkaan viileää ja voi vielä valita nukahtaako toisen vieressä uudelleen, vai nouseeko keittämään kahvit.

Sanokaa, että yksinäisyys on tehnyt minut hulluksi, mutta siltä tämä joogan jälkeinen olotila nyt tuntuu. =)

Kuva: Goddardin Keskipäivän aave. kissssing.blogspot.com

To-Do List

2011-02-13T14:30:00.001+02:00

Teen jatkuvasti To-Do -listoja. Erityisesti kirjoitan niitä silloin kun olen stressaantunut ja aivot eivät pysty pitämään päässä yksityiskohtia. Tämä lista ilahdutti perjantaina.

Kohta jo takana oleva viikko on ollut aika intensiivinen. Työrintamalla pientä kehitystä, uusi tehtävä, uusia haasteita. Tilanne, jonka kanssa olen kippuroinut koko syksyn, ratkesi ehkä vähän yllättävästikin, melkein pyytämättä. No ainakin tiedän, että taistelu jatkuu saman työnantajan palveluksessa ja tämän ulkopuolisia haasteita siirrän nyt sitten vähän myöhempään, ja ehkä vähän eri pohjalle. Pääasia kuitenkin, että asioita tapahtuu, että kehitystä on. Nyt pitää vielä muistaa tehdä välillä jotain muutakin kuin töitä. Että ei aivan happane.

Lumous

2011-02-08T16:25:00.004+02:00

Tämä on yksi kauneimmista näkemistäni kuvista pitkään aikaan. Se on hienovaraisine sävyineen kuin maalaus.

Kuvan ottanut Ha Kin, joka on ystäväni Dat Phamin ystävä. Molemmat ovat kuvassa. Paikasta en tiedä muuta kuin että se sijaitsee Vietnamissa.

Rakastan kuvassa olevaa huonetta, sen muotoja ja värejä, rapistunutta kattoa, tuuletinta, kukkivaa oksaa, pientä patsasta, kitaraa ja posliinimaljakkoa. Kuvan valo on fantastinen, kuin ilmassa leijuvaa sumua.

Ehkä eniten arvostan kuvan yksityistä tunnelmaa. Katsoja pääsee peilin kautta kurkistamaan salaiseen hetkeen. Lumoavaa.

Kuva: Ha Kin

Feeding the hungry

2011-02-07T17:39:00.000+02:00

Törmäsin tähän videoon tänään. Se on tavallaan aika hassu, mutta samalla toivorikas. Naryannan Krishnanin työ saa aika liikuttuneeksi. Ollaan perusasioiden äärellä, ruokaa, puhtautta, välittämistä. Hän halaa "asiakkaitaan" paljon. Suurisydäminen mies.

Salem Al Fakir

2011-02-02T11:26:00.000+02:00

Salem Al Fakir on tänään Helsingissä Korjaamon kulmasalissa Svenska Talande Klubbenilla.
Kyseessähän yksi Ruotsin kuumimpia nimiä. =) Monen mielestä musa on ehkä vähän aivotonta, mutta minä tykkään, kun se on samalla niin vaivatonta ja ennen kaikkea hyvän tuulen musaa. Keikkojaan ovat kovasti kehuneet, kuulemma erittäin hyvä livenä. Se sanoo minulle paljon, kaikki eivät ole.

En ole itse vielä päättänyt mennäkkö tänään kuuntelemaan vai ei, jos joku on innostunut lähtemään mukaan, niin huutakoon HEP!

Lisää täältä:
http://www.salemalfakir.com/
http://www.myspace.com/salem

VAUVA!

2011-02-02T09:56:00.003+02:00

Ei ei ei, ei minun vauvani tietenkään. Ystäväni.
Tänään 2.2.2011 syntyy trolli maailmaan. Vauva syntyy tänään, koska tänään tapahtuu sektio. On niin jännittävää, että jonkun syntymäpäivän päättää neuvolantäti tai kätilö, tai kuka sen nyt päättikään. Kun ei itse suostu syntymään, niin sovitaan, että nyt syntyy.

En uskalla soittaa ja kysyä mihin aikaan on h-hetki. Entä jos se tapahtuu nyt parhaillaan...

Viikonloppuna minulla on jo kunnia tutustua uuteen sukupolveen. Toivon, että meistä tulee hyvät ystävät. Aion varmistaa asian tuomalla paikalle kassikaupalla lahjuksia, kuin itämaan tietäjät ikään.

Pieniä odotuspohdintoja voi muuten lukea täällä.

Ps. SE SYNTYI!!! 2.2.2011 klo 12.52. Koko: 4290 g ja 55 cm. :D

Kuva: Jacob Schriftman

Grillibileet

2011-02-01T13:50:00.002+02:00

Tässä muutama tunnelmakuva montevideolaisista grillibileistämme joulukuulta.Tämä oli samalla myös viimeinen päivä työmaalla, osa hommista valmistui, osa jäi kesken, pihalle nousi asado-grilli. Lämmin ilma oli sakeana savusta. Välillä oli vaikea hengittää, vaatteisiin tarttui savu. Kuukauden projekti oli takana. Nieleskelin liikutusta koko illan. Hiilillä rakkaudella valmistettu ruokakaan ei maistunut. Tiesin, että ikävä tulee olemaan kova. Ja onhan se.

Olisinpa pieni

2011-01-28T16:07:00.000+02:00

Joskus haluaisin olla yhtä pikkuinen kuin pieni ihminen tässä kuvassa. Haluaisin lentää ilmassa korkealle ja joku ottaisi kiinni. Haluaisin myös olla niin pieni, että joku nostaisi olkapäälle nojaamaan ja voisin katsella sen yli maailmaa korkealta. Vihreäraidallisen potkupuvun haluaisin myös.

Kuunnelkaapa ratoksi hyvä biisi, Ane Brunin What I Want

Nana naanana, nana naananana.

Sen myötä, hyvää viikonloppua kaikille!

Kuva: Seventy tree

Hasse Walli

2011-01-25T16:55:00.003+02:00

Olin viikonloppuna Hämeenlinnassa työkomennuksella. Päivä oli täynnä tiukkaa asiaa, mutta illalla otettiin rennommin. Joskus tekee tosi hyvää pitää työkavereiden kanssa rehellisesti ihan hauskaa. Se sujui helpommin näin, poissa tutuista kuvioista, vähän vieraidenkin kasvojen keskellä. Syntyy yhteishenki: Me ollaan meikäläisiä. Tosin muistakin tykkäsimme.

Vanhalla verkatehtaalla soitti iltasella Hasse Walli. Hän oli loistava. Soitti omia ja muiden biisejä. Höysteenä loistavia kitarasooloja. Ei kuitenkaan liian pitkiä. Ihan mieletön muusikko. Vähään aikaan en ole nähnyt livenä yhtä hyvää.

Kaikki meidän porukasta ei tienneet kuka Hasse on. Vaan minäpä tiesin. Se perustuu erääseen lukioikäisenä Helsingissä vietettyyn päivään. Kaverini Ainon ehdotuksesta vaelsimme Viiskulmaan Digeliukseen ostamaan vinyylejä. Hän osti tiedostavana kuluttajana laadukkaita juttuja. Minä aikani kuluksi selasin kassan vieressä maailmanmusiikkia. Sitten Digeliuksen herrasmiesmäinen myyjäsetä sanoi, että haluaa antaa minulle yhden jutun. Hän vetäisi tiskin alta Hasse Walli ja Asamaan -bändin CD:n ja käski pitää. Kuulemma ajatteli, että voisin tykätä, kun minulla päässä niin afrikkalaisen näköinen huivi (ja niinhän minulla toki olikin). Ja niin minä sitten pidin sen ja paljon olen sitä myös kuunnellut. Niin tuli tutuksi Hasse Walli.

Tässä yksi Hasse Walli ja Asamaan -bändin hiteistä, joka on myös sillä levyllä, joka minulta löytyy. Videonsa ovat kaikki ihan helmiä. Katsokaa youtubesta vaikka tämä, jossa soittavat Kaivopuiston kalliolla. :)

Do Nothing for 2 Minutes

2011-01-24T10:45:00.000+02:00

Paikallaan istuminen voi olla yllättävän vaikeaa. Täytyy myöntää, että epäonnistuin monta kertaa. Hyvä mieli tuli kuitenkin pelkästä yrityksestä.

Koittakaa itse:

www.donothingfor2minutes.com

Armas Turku

2011-01-15T20:46:00.001+02:00

Armas kotikaupunkini elää tänään historiallisia hetkiä, kun kulttuuripääkaupunkivuosi saa virallisen käynnistyksen Aurajokirannassa. Rakkaita ystäviäkin on mukana tuottamassa juhlallisuuksia. Koko homma liippaa siis läheltä. Aamulla vielä pohdin Turkuun lähtöä, mutta äiti on luonani ja sen verran huonovointisena, että avajaiset katseltiin nyt telkkarista.

Koska tänään en pääse Turkuun, lupaan vaikkapa uuden vuoden lupauksena, että vietän siellä tänä vuonna enemmän aikaa kuin ennen. Se on ihana kaupunki! Epäilijöiden kannattaa mennä itse käymään ja toteamaan asia.

Kulttuuripääkaupungilla on hyvä pössis. Kaikenlaista kaunista, hauskaa ja hienoa on tehty ja tehdään. Pienetkin jutut on funtsittu huolella. Ihana on minusta myös tämä avajaiscountdownvideo:

Lisää tulevan vuoden kaikista ihanuuksista täällä: www.turku2011.fi

Árstíðir

2011-01-05T10:26:00.003+02:00

Olen viime syksystä asti diggaillut kovasti islantilaista Árstíðir bändiä. Tykkään haikeista akustisista folkbiiseistä. Ei mitään elämää suurempaa, mutta sopivaa kuunneltavaksi pieneen talvihaikeuteen, pimenevään iltaan, kotimatkalle, autiolle tielle jne. Erityisen hauskaa on kuunnella islanninkielisiä kappaleita. Vaikka ei mitään ymmärrä, taipuu kieli hyvin musiikkiin, kuulostaa kauniilta laulettuna. Oli myös kiinnostava hoksata biisien nimistä, että islantia kirjoitetaan niin eri tavalla kuin vaikkapa ruotsia tai tanskaa. Bändi oli syksyllä Loosessa keikalla, tietysti missasin, mutta ehkä tulevat taas uudelleen.

Tässä livetaltiointi jostakin; englanninkielinen Kill Us, josta kovasti tykkään:

Lisää yhtyeestä: www.arstidir.com ja www.myspace.com/arstidir

Montevideo

2011-01-03T11:17:00.004+02:00

Hei taas, rakkaat ystävät! Vuosi vaihtui, enkä ole antanut kuulua itsestäni pitkään aikaan. Ensin olin kuukauden reissussa, sitten nukuin pari päivää ja kävin töissä, lähteäkseni jo jouluksi Budapestiin. Sen jälkeen aika onkin kulunut lomaillessa. Käytännössä siis tehden ei mitään - ja nukkuen.

Hengissä ollaan kuitenkin, ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Herätän taas bloginkin talviunilta, jahka saan ajatukset järjestykseen. Se on kestänyt yllättävän pitkään. Ajattelemisen rutiini pääsi pahasti katkeamaan reissun päällä. ;)

Odotellessa, entistä parempaa uutta vuotta kaikille. Toivottavasti jokainen saa tämä vuonna kaiken haluamansa!

Tcai

Maailmalle

2010-11-30T05:03:00.001+02:00

Huomenna (21.11.2010) klo 17.00 lähtee kone Helsinki-Vantaalta Madridin Barajasin kautta toiselle puolen maapalloa. Kun maanantaina ollaan iltapäivästä perillä, olen kauempana kotoa kuin koskaan aikaisemmin.

Täytyy myöntää, että vaikka tiukka työtahti piti tehokkaasti jännityksen loitolla, niin eilen ja tänään on alkanut kuitenkin vähän jännittää. ;) Ennen kaikkea olen kuitenkin hirveän iloinen tervetulleesta tauosta, poispääsystä sekä kylmästä että duuneista.

Saatan kertoa kuukauden aikana jotain kuulumisia tai ehkä ennätän vasta jälkeenpäin. Se riippuu pitkälti yhteyksistä ja aikatauluista ja siitä, tuleeko jotain kiireellisempää tielle.

Parasta mahdollista marraskuuta - ja joulukuutakin. Muistelen teitä auringossa rakkaat ystävät!

Building anything

2010-11-18T13:27:00.002+02:00

Tänään ilahdutti tämä Legolle tehty mainosvideo: Building anything. Tykkään.
Olispa leegoja, niin heti rakentaisin jotain.

Build Anything from Studiocanoe on Vimeo.

Videon on tehnyt Studiocanoe

Beajolais Nouveau

2010-11-17T17:50:00.000+02:00

Sain tänä vuonna uudelleen kutsun tuttavieni beajolais nouveau -juhliin. En ilmeisesti käyttäytynyt viime vuonna ihan hirveän huonosti, kun kutsuivat uudelleen.
Olen matkavalmisteluista aivan tukossa, mutta pakko silti ehtiä piipahtamaan, niin mukava juttu. Lukekaa täältä, jos ette tiedä mistä on kysymys. :D

It's good to be here

2010-11-17T15:17:00.000+02:00

Tänään ilahdutti tämä Candy Changin blogista löytynyt kuva. En oikein osaa selittää mikä siinä viehättää tai ilahduttaa. Kaipa se, että joskus olisi kiva havahtua huomaamaan, että jossain tiloissa ja paikoissa viihtyy, on kotonaan ja onnellinen (siis muuallakin kuin kotona). Candy on kirjoittanut sen jalkakäytävään. Helsingissä on oikeastaan aika montakin paikkaa, josta voisin sanoa niin. Ainakin voisin mennä kyltin kanssa Koffin puistoon. Se on kodin jatke. Omaa tilaa.

Kuva: Candy Chang

Sunnuntai

2010-11-16T22:30:00.002+02:00


Sunnuntai oli ihana päivä. Voiko olla mitään hienompaa kuin loputtomalta tuntuneen harmaiden päivien rivin rikkova aurinko. Mielikin tuntui valoisalta, edessä oleva ero ei painanut pahasti. Ihailin maisemaa ja kuvasin sillä aikaa kun toinen nukkui.

Me lojuimme puolet viikonlopusta sängyssä, niin myös sunnuntain. Laiskotellen.
Minäkin nukuin hyvin ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan.

Ulos lähdettiin vasta myöhään iltapäivällä, onneksi aurinkoa riitti vielä hetken.
Ilmassa oli myös suurta rakkautta.Illan tullen ikävä vain kasvoi, maanantaina jäin taas yksin.

Odotan jo että lähtö koittaisi, jotta aika kuluisi nopeammin, matka olisi pian ohi ja näkisimme taas.
Tänään luin lehdestä, että osa telakan rannan rakennuksista on suojeltu, vaikka alueelle tulee uusi kaava. Toivottavasti myös nosturi pysyy. Se kuuluu maisemaan.

Chemical Brothersin Asleem From Day = sunnuntai.

Joululahja

2010-11-16T22:07:00.000+02:00

Nään poikaystävääni seuraavan kerran vasta joulun jälkeen. Siihen on vielä yli kuusi viikkoa aikaa. Hirmuista. Toisaalta olen jo ehtinyt tottua ajatukseen. Onhan näitä pausseja ollut ennenkin ja tämä kyseinen ero on ollut tiedossa jo toukokuusta. Olen nimittäin lähdössä kuukaudeksi matkalle ja sitä on valmisteltu hartaasti ja pitkään.

Koska olemme joulun erossa, päätin ennakoida ja antaa joululahjan jo ennakkoon. Se on By Nordin ihana susilakana (kuvassa). Olen ollut siihen rakastunut jo kauan, ilokseni sain sitten huomata, että poikaystävänikin on. Susi on julmetun kaunis. Voisin katsella sitä tuntikausia.

Hiljaista, rauhallista

2010-11-11T18:16:00.001+02:00

Olin viime viikonlopun Tanskassa. Olen käynyt siellä nyt syksyn aikana tosi tiuhaan. Vähän liiankin tiuhaan. Huomaan, että kun olen koko ajan töissä ja muutenkin tosi tosi väsynyt, niin tuntuu hirveän rankalta matkustaa kahtena viikonloppuna kuukaudessa. Nyt tuntui lähtiessä jopa siltä, että olisin mieluummin jäänyt kotiin. Olin vain niin väsynyt. Melkein myöhästyin koneesta, jouduin ottamaan taksin.

Viikonloppu menikin ihan hiljaisesti ja pienesti. Lauantaina käytiin aamupalalla ja hoidettiin jotain asioita, leivottiin ananaspiirakkaa. (Olin ensin hirveän skeptinen, mutta se olikin yllättävän hyvää). Sunnuntaina käytiin konsertissa. Muuten kyhjötimme sisällä lämpimässä leffoja ja sarjoja katsellen.

Brunssilla Kungens Haven lähellä. Ulospäin ei näyttänyt kovinkaan ihmeelliseltä, mutta brunssi oli ihan tarpeeksi hyvä. Paikka oli selvä kulmakuppila, asiakkaat sekalaisia. Äitejä lastenvaunujen kanssa, nuoria miehiä oluella, yksinäinen nainen lounaalla. Lisäksi oli kuurolta ja sokealta vaikuttanut raihnaisen oloinen vanha mies, joka ei sitten ilmeisesti ollutkaan sokea, koska lähtiessä lausui minulle kohteliaisuuden. Olin miehen mielestä nätti tyttö, vaikka en ymmärrä miten hän sen oikein erotti.

Sunnuntaina tuli auringonpaiste. Se oli ihanaa, vaikka tuntuikin tosi kylmältä. Ihan kuin olisi ollut pakkasta, vaikka ei kuitenkaan. Kävelimme Slotsholmenin läpi. Se on vähän omituinen osa keskustaa. En tiedä onko se oikeasti saari vai onko Christiansborgin linnan ympärille vain kaivettu tällainen kanava.

Sanoisin, että turistin kannattaa ainakin pyörähtää Slotsholmenin kautta. Siellä on kaikenlaista kiinnostavaa: hevostallit, linna, lempirakennukseni dramaattinen Den Sorte Diamanten - Kansalliskirjasto.

Konsertti pidettiin Glyptoteekin juhlasalissa. Glyptoteekki on rautatieaseman ja raatihuoneen ja Tivolin lähistöllä sijaitseva Calsbergin veistoskokoelma. Hieno paikka, jossa kannattaa piipahtaa vaikka vain katsomassa rakennusta, vaikka ei patsaita jaksaisikaan ihaille. Kokoelma sinänsä on kyllä minusta hieno ja hurjan mielenkiintoinen.

Keskellä rakennusta on tällainen suuri palmuhuone, jossa kasvaa valtavia palmuja ja muita kasveta. Lisäksi on patsaita ja suihkulähde.

Laidalla on kiva kahvila, jossa voi nautiskella erikoisesta näkymästä. Me emme ehtineet tällä kertaa juoda kahvilassa mitään, koska konsertin väliajalla jono oli hirmuinen. Ihmettelimme sen sijaan veistoksia ja muutenkin erikoista rakennusta.

Tämä on Glyptoteekin modernin siiven sisäänkäynti. Se on minusta todella hieno, monumentaalinen, kuin temppeli. Seinät ovat jotain vaaleaa kiveä, hiekkakiveä tai jotain, katto lasia.

Ulos tullessa oli jo hämärää, vaikka kello oli vasta viisi. Kuulaassa, kylmässä ilmassa talven synkkyys ei tuntunut niin musertavalta, kuin esimerkiksi tänään. Onneksi enää runsas viikko jäljellä ja sitten pääsen valoon.

Tämän kuvan otin Kungens Nytorvin metroasemalla maanantai-aamuna klo 05 metroa odottaessani. Olin siis matkalla lentokentälle. Mielenkiintoista tässä oli se, että kyseinen asema on yksi vilkkaimpia, enkä ole KOSKAAN nähnyt sitä tyhjänä ihmisistä. Jopa silloin kun olen aikaisemmin mennyt aamukoneella, on asemalla ollut porukkaa vähintäänkin lentokentälle menossa. Nyt ei ollut ristin sielua. Ei yhtään ainutta ihmistä yhdelläkään aseman tasanteista minun lisäkseni. Vähän pelotti, täytyy myöntää.
Kuvittelin mielessäni miten katastrofielokuvassa aseman sisäänkäynnin portaita alkaisi vyöryä sisään valtavia vesimassoja, jotka putoaisivat kaikkien kerrosten läpi kuiluun ja täyttäisivät tunnelit ja koko aseman vedellä. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan Metro Lufthavn saapui, minä nousin kyytiin ja asema jäi taas tyhjilleen.

Asioita joista pidän: Muksis ja Gena

2010-11-10T23:44:00.002+02:00

Jos minusta tulisi joskus isona se mitä ehkä kaikkein eniten olen koskaan halunnut, tulisi minusta nukkeanimaatioiden tekijä. Olin lapsena aivan täysin niiden lumoissa, eikä rakkauteni ole hellittänyt vieläkään. Se olisi fantastinen työ!

Yksi ikuisia suosikkejani animaatiorintamalla, mutta myös muilla rintamilla on Cheburashka eli (suomeksi) Muksis. Näin muksis-animaatioita jo ihan pikkuisena mummolassa. Puheesta en tietenkään ymmärtänyt mitään, mutta elokuva oli vastuttamattoman suloinen. Mummolassa oli myös lasten äänilevy, jolla Muksis lauloi. Lisäksi minulla oli ihan oma pehmomuksis. Suurisilmäinen ja -korvainen otus, jolla oli pikkuinen pallon muotoinen häntä.

Kaikki asiaan vihkiytymättömät aina ihmettelivät: Mikä eläin tuo on? Minäpä tiesin ja osasin sanoakin, että se on Cheburashka, krokotiili Genan kaveri. Eikä se tietenkään ole mikään eläin... se on vain Cheburashka. Suomenkielisen nimen opin paljon myöhemmin, mutta olen sittemmin sitä suosinut, koska se on niin äärettömän lystikäs: muksis. Vähän niinkuin mukkelis makkelis, mutta paljon ytimekkäämpi.

Nokkelimmat tunnistavat krokotiili Genan siitä krokotiili Genan syntymäpäivälaulusta, joka tässäkin elokuvassa soi:

Lisää Muksiksesta wikipediassa

Kaikki muuttuu paremmaksi

2010-11-07T10:38:00.006+02:00

"Ainoa asia jolla on väliä, on rakkaus ja siinä ei voi olla koskaan mitään väärää."

Oletteko jo nähneet Kaikki muuttuu paremmaksi -videon? Törmäsin siihen viime viikolla, en jaksanut heti katsoa läpi. Mutta kun ehdin, niin olin tosi iloinen. Se on minusta hieno! Niin lempeä ja kannustava ja niin auki. Herkistyin. Toisaalta mielessä kävi usempaankin otteeseen, että miksi ihmeessä tämä on tehty vasta nyt.

Pidän kovasti siitä, että vaikka video on tehty selvästi kannanotoksi viime viikkojen keskusteluun, on siinä lähdetty puhuttelemaan yksilöitä. Video ei ole julistus, mutta julistaa kuitenkin samaan aikaan ihan täysillä. Pidän siitä, että muistetaan ja rohtkaistaan ihmisiä, jotka kamppailevat oman identiteettinsä kanssa. Ei olisi kiva olla tällaisen keskustelun aikana vaikkapa teini ja pohtia omaa seksuaalisuutta. Enkä sano tätä sillä, että aikuisilla ei olisi monasti yhtä lailla pohtimista. Henkilökohtainen vaan on nyt niin poliittista, että se saattaa tuntua monesta jopa ahdistavalta.Itseään ei pitäisi kuitenkaan kaiken metelin keskellä kadottaa.

Samalla idealla ollaan nyt tekemässä myös kirjaa. Tosi hienoa! Tekstejä voi toimittaa 12.11. asti, eli vielä vajaan viikon verran. FaceBook-sivulla on ohjeet. Kirja on tulossa joulumarkkinoille myyntiin.

Lisää TEDxHelsinki
Ps. Ystävän hieno kirjoitus samaan aiheeseen liittyen täällä: Ett Perspektiv

Unelma

2010-11-06T10:48:00.001+02:00

Olen yrittänyt viime aikoina tehdä listaa asioista, joista minä unelmoin. Omista unelmista. Se on yllättävän vaikeaa. En keksi mitään. On titetysti sellaisia hyvin konkreettisia "unelmia", kuten se, että haluaisin yhteisen kodin poikaystäväni kanssa, mutta en jotenkin voi laskea sitä tälle listalle. Se ei ole mikään unelma, se on enemmänkin tulevaisuuden suunnitelma, elinehto.

Tässä listan teon yhteydessä olen huomannut, että minua ei oikein huvita tunnustaa mistä unelmoin. Pelkään toivoa mitään - jospa ne eivät toteudukaan. Kuitenkin yksi suurimpia ahdistuksen aiheita arjessani on tarkoituksettomuus. En ymmärrä tai koe mielekkääksi tekemiäni asioita, en näe niillä suuntaa. Tässä on selvä ristiriita, ymmärrän sen itsekin. Ikuisen itsetutkiskelun paikka.

Hmm... ne unelmat sitten. Listalla on toistaiseksi yksi asia. Haluan asua meren rannalla. Ja tietysti vielä niin, että ei vain kaupungissa meren rannalla vaan ihan konkreettisesti meren rannalla.Sillä tapaa että ikkunasta aukeaa näkymä merelle. Sitä minä haluan.

Kuva: Avdelingen

A Bout de Souffle

2010-11-01T14:33:00.005+02:00

Makasin valtaosan sunnuntaipäivää sängyssä - krapulassa. Krapulasunnuntaisin on loistavaa katsoa telkkaria. Vain tuijottaa random-ohjelmia joita joku muu on puolestasi valinnut. Jos ei miellytä, voi nukahtaa tarpeen tullen ja herätä taas katsomaan seuraavaa.

Teema näytti Goddardin A Bout de Soufflen (suom. Viimeiseen hengenvetoon). Olen nähnyt elokuvan aikaisemminkin, mutta minulla ei ollut mitään selkeää muistikuvaa siitä, mitä siinä oikein tapahtuu. Uskoisin, että olen joskus mennyt katsomaan sitä arkistoon syystä, että Goddardin elokuvat vaan pitää nähdä ja sitten nukahtanut puolivälissä. =)

Nyt oli hauska katsoa leffaa puhtaasti siksi, että ei ollut mitään parempaakaan tekemistä. Vailla mitään klassikkoihin liittyviä "pitäisi" -paineita. Se oli myös ihan rehellisesti minusta kaikin puolin loistava elokuva. Absurdi ja huvittava, mahtavan vauhdikas. Leffassa oli kiinnostavaa myös se, että 1960 vuoden Pariisi oli siinä niin autenttinen ja tyylikäs. Vaatteet, autot, lehtimyyjät, taksikuskit, kampaukset jne. jne. Katsoin sitä kuin herkkukaupan ikkunaa. Viehättyneenä kaikesta näkemästäni. Pääosassa esiintyvä poikatukkainen Jean Seberg on lapsekkaan valloittava. Jean-Paul Belmondo sekoitus hurmaavaa sydäntenmurskaajarenttua ja sekopäistä pikkurikollista, joka päätyy tavanomaista isompien asioiden äärelle tapettuaan poliisin.

Kuvassa oleva elokuvan juliste viehättää minua kovasti. Olen käyttänyt sitä alkuvaiheessa myös tämän blogin kuvituksena. Jos sen jostain saisin, niin kehystäisin seinälle. Ihana.

Rio de la Platan Tango

2010-10-31T20:48:00.002+02:00

Sartorialistin blogissa oli maagisia tango-kuvia Buenos Airesista. Menen kananlihalle pelkästä ajatuksesta, että olen vajaan kuukauden kuluttua itse näiden tunnelmien äärellä, tangon äärellä. Toiveissani on päästä käymään milongissa molemmin puolin Rio de la Plataa. Argentiinalainen tangohan ei ole oikeasti vain argentiinaista, vaan koko jokisuiston alueen tangoa. Tangoa soitetaan ja tanssitaan myös Montevideon puolella.

Kuva: The Sartorialist
Lisää tango-tunnelmia täällä: Por una Cabeza

Asioita joista pidän: Hymy

2010-10-28T21:32:00.003+03:00

Onko mitään ihanampaa kuin hymy? Tutun tai ventovieraan, ei väliä. Ihanaa on myös oman hymyn voima. Se miten voi tartuttaa pienen sirun onnea keskustelukumppaniin tai vastaantulijaan, kehen tahansa, jonka kanssa hymynsä haluaa jakaa.

Minulla oli onnellisen hymyn hetki tänään aamulla matkalla töihin, kun törmäsin ystäväni poikaystävään liikennevaloissa ja pääsin onnittelemaan häntä vauvauutisista, joita olin ystävältäni kuullut. Tuo aamuinen hymy kantoi kirkkaana pitkälle päivään.

Toivoisin, että jaksaisin ja muistaisin hymyillä enemmän. Toivoisin myös, että minulle hymyiltäisiin. Se on niin vaivatonta, se on niin helppoa ja se kuitenkin korjaa hetkeksi kaikki murheet. Valaisee kaiken.

Kuva: Okinawa Soba

Vermo

2010-10-28T00:22:00.001+03:00

Kävimme porukalla Vermossa raveissa eräänä keskiviikko-iltana. Iso osa oli ensimmäistä kertaa, minä mukaan lukien. Huomasin silti omaavani jonkinmoista ravitietämystä. Tiesin esim. mitä on hiittaaminen. Teininä luin Merja ja Marvi Jalon kirjoja - hevoskirjoja, niistä on jäänyt mieleen kaikenlaista.

Pelaamisesta en silti ymmärtänyt yhtään mitään. En edes lottoa, joten Totelisaattoripelin säännöt tuntuivat hirveän monimutkaisilta. Lisäksi hevosista tai ohjastajista pitäisi tietää jotain. Vähintään pitäisi osata tulkita käsivihkosen (miksi sitä kutsutaan) erilaisia merkkeijä. Niitä oli lukemattomia. Päädyin siis veikkaamaan fiiliksellä vihjeiden pohjalta.

Täytyy sanoa, että Vermo teki vaikutuksen. Katsomo on rakennettu 70-luvun alussa ja kai katettu kokonaan vasta paljon myöhemmin.Tunnelmaltaan se oli joka tapauksessa hieno. Ehkä tottuneemmat ajattelevat, että sellaista se aina on, mutta minua kyllä kiehtoi. Tälläinen aivan oma maailmansa keskellä Espoota. Siis aivan lähellä

Pääsimme käymään yhdessä Vermon talleista. Kuvassa on valmistelussa Cashin Joiner, joka ravasi ykköslähdössä.

Tässä Vermon katsomo sisältä. Minusta ajatus, että mennään raveihin lauantai-iltapäivänä (tai keskiviikko-iltana), relataan, juodaan vähän bisseä, katsellaan hevosia ja pelataan, on tosi mahtava. En ole sellaiseen tottunut, mutta kivaa se oli.

Ehkä parasta paikassa oli sen omanlaisensa estetiikka. On paljon kaikenlaista tavaraa, jolla on oma funktionsa vain täällä.

Hävisin kaikki rahat, jotka pelasin, mutta olin vain turvan mitan päässä voittaa Päivän Duossa 150 euroa, eli menetetty mahdollisuus jäi pahasti kaivelemaan. Se oli niin lähellä, vaikka aloittelija olenkin. On ehkä ihan pakko mennä pian uudelleen kokeilemaan onnea. Se oli aivan uskomattoman koukuttavaa.

Yksi porukoista sanoi, että oikea ravitunnelma on sitten kun menee radan vierelle seisomaan ja katsomaan. Siinä rapa ja vaahto roiskuu, kavioista lähtee huumaava pauhu, hevoset höyryävät.
Ensi kerralla sitten.

Lisää Vermosta täällä

Bongo Flava

2010-10-22T13:27:00.002+03:00

Tässä teille perjantain kunniaksi, ilahdutukseksi ja mielen virkistykseksi annos tansanialaista hip hoppia eli Bongo Flavaa. Siinä on intensiteettiä. Tykkään. Artisti on Professor Jay.

Illalla nousee taas kone. Olen niin väsynyt, että tällä kertaa tuntuu jopa siltä, että ihan sama. Meillä molemmilla on ollut viime aikoina vähän siipi maassa. Toivottavasti viikonloppu auttaa pääseemään taas jaloilleen.

Hyvää ja sitäkin parempaa viikonloppua kaikille!

Bande à part, 1964

2010-10-21T22:53:00.002+03:00

Kohtauksia Jean-Luc Goddardin Bande á part -leffasta. Nämä on ovat ihania! Ensimmäisen olen muistaakseni linkittänyt kerran aikaisemminkin, mutta vähän eri syistä, biisin takia.

Ahahahahahahaa!

2010-10-17T12:48:00.000+03:00

Repesin tätä äsken ihan täysillä! Aviomies teki aamupalaa sänkyyn raskaanaolevalle vaimolle, jonka lääkäri on tuominnut vuodelepoon. Hitsi miten söpöä, mutta hei, onhan se nyt ihan hiton kämänen aamupala! Taisi jääkaappi olla aika tyhjillään. Erityisesti meikäläistä naurattaa tuo parran virkaa toimittava puolikas paahtoleipä. Tosin ei minulla oikeasti ole mitään nauramista. Oman jääkaapin täytteet vielä ankeammat, aamupalaksi kelpaamattomat suorastaa.

Kuva löytyi suosikkini Cup of Jo:n kautta. Pienet puistatukset sain siitä, että huomasin päätyneeni paranting.com -sivulle. WTF am I doing here! :)

Lauantai

2010-10-16T14:55:00.002+03:00

Lauantaipäivät ovat suloisia. On vielä aikaa tehdä kaikenlaista. Sunnuntaina iskee jo paniikki ja ahdistus seuraavasta viikosta.

Nämä kuvat otin jo yli kuukausi sitten lauantai-iltana, kun olin matkalla Kruunuhaan korealaiseen ravintolaan syömään. Se oli hyvä, suosittelen! Seurakin oli parasta mahdollista, kiitos ihanalle tytölle. :)

Korealainen on pistetty pystyyn entisen Savannan paikalle. Muistaako joku vielä Savannan? Meillä oli tapana notkua siellä ensimmäisinä opiskeluvuosina. Se oli mennyttä maailmaa ja legedan lopettamisestakin on kulunut jo varmaan kahdeksan vuotta, enkä ole sen koommin siellä käynyt.

Korealaisessa istuessa en saanut kyllikseni siitä ihmeellisestä tunteesta, että kurkistan omaan menneisyyteeni. Paikkahan oli tavallaan se sama, mutta kuitenkin korealaisine koristeineen aivan toinen.

Savannassa kärysi aina rööki. Pöydillä oli bisseä ja jallua, mutta en kyllä muista kenenkään koskaan syöneen siellä mitään. Saiko sieltä edes ruokaa? Tarjoilija oli kiukkuisin koskaan tapaamani. Älyttömän hapan mies.

Näissä kuvissa Helsinki on minusta taas siinä asussa, jossa se on kauneimmillaan. Sateisena, hämäränä, kylmänä, vähän luotaan työntävänä. Katujen tyhjyys - se että ei ole koskaan ketään missään, jopa lauantai-iltana, vain muutama turisti pyörimässä - tekee Helsingistä kuitenkin kotoisan, jotenkin aution ja avoimen. Sellaisen pienen suuren kaupungin, joka tuntuu kodilta. Nämä ovat minun katujani.

Hygge

2010-10-14T20:43:00.001+03:00

Onneksi tämä työviikko on ainakin osittain ohi. Hommia riittää vielä viikonlopuksikin, mutta ainakin saa vapaata toimisto-orjuudesta.On tähän viikkoon kaikenlaista hauskaakin mahtunut, teatteria, raveja, espanjaa, pitkiä pitkiä keskusteluja, mutta kun on koomaväsynyt, niin kaikki menee vähän sumussa ohi. Sääli sinänsä.

Näistä kuvista on jo melkein kuukausi. Käytiin edellisellä Tanskan visiitilläni ystäväni luona kyläilemässä. Oli mukavaa ja lokoisaa. Ulkona kylmää ja sateista. Sisällä lämpö ja kynttilät ja kokkaus ja liian makea kuohuviini ja juurekset ja possupihvit ja mukava jutustelu ja raskaana oleva ystäväni, jonka kasvavaa vatsaa en osaa olla ihmettelemättä. Miten ihmeessä tässä nyt näin kävi. Sunnuntai-lapsista tuli aikuisia. =)

Koko ilta oli sellainen tanskalaisen hyggen perikuva. Se on muuten hirveän hyvä sana; mukava, kodikas, tyyni, rauhoittava, miellyttävä, lohdullinen. Kaikki miellyttävät merkitykset yhdessä sanassa.

Lisää hyggetunnelmia voitte lukea täältä

Synkkiä ajatuksia

2010-10-11T21:46:00.001+03:00

Voi tätä syksyä. Eihän tästä meinaa tulla yhtään mitään. Olen niin kammottavan kireänä ja stressaantuneena ja väsyneenä koko ajan, että en jaksa enkä halua enää edes puhua poikaystävän kanssa puhelimessa. Ja sepä on kyllä jo jotain - siis harvinaista, lähes epätodellista. Olen käytännössä koko ajan vihainen. Lähinnä syynä ovat työasiat, oma riittämättömyyden ja voimattomuuden tunne, vähäiset onnistumiset ja kokemus siitä, että en pysty vaikuttamaan kokonaisuuteen yhtää pätkää. Ja se, että en ole onnistunut vielä löytämään ulospääsyä ja vaihtoehtoa pattitilanteelle. Ja tietysti tähän vaikuttaa myös se, että olen tehnyt viimeiset pari viikkoa ihan liikaa töitä, en ole päässyt lepäämään viikonloppuina ja olen nukkunut aiva törkeän vähän.

Unettomuus on kyllä ikävintä mitä tiedän, koska se tekee pidemmän päälle koko elämästä ihan helvettiä. Väsyneenä kaikki kuormittavat asiat tuntuvat tuhat kertaa kuormittavammilta ja kaikki mistä voi hermostua ja pahoittaa mielensä, moninkertaistuvat. Väsymyksen myötä tulee myös keskittymiskyvyttömyys, joka tekee kaikkien, aivan pientenkin asioiden suorittamisesta helvetin vaikeita. Ja nekin ihmiset joista oikeasti pitää, ajavat aika helposti raivon partaalle. Lopulta sitä huomaa olevansa aivan hysteerisessä tilassa, sodassa koko maailmaa vastaan.

Kaipaisin varmaan jotain naurujoogaa tai jotain muuta vapauttavaa ja energiatasoja nostavaa kokemusta, joka päästäisi pahan hengen ulos. Tai sitten kalsarikännejä... Kuka tulisi tänne meikäläisen kanssa vetämään ne, että ei tarvitse yksin sammua sohvalle?

Kuvan olen ottanut elokuun lopussa bussin ikkunasta ollessani matkalla yhden parhaan ystäväni keikalle Paraisille. Taivas oli häkellyttävä, niin kirkas ja niin synkkä, niin lämmin ja niin kylmä yhtä aikaa. Ilta oli muutenkin upea ja ennätin bussissa miettiä paljon omaa elämää ja asioita, niinkuin yleensä ennättää, kun on matkalla jonnekin. Kuva on yksi monista. Valikoin tähän sellaisen, jonka alalaitaan en ole ikuistanut omia varpaitani. Meikällä on aina tapana ottaa kengät pois ja nostaa varpaat siihen ikkunan pienelle reunukselle, jos istun penkissä yksin.

Tässä yksi biisi, jota olen nyt muutaman kerran soittanut repeatilla, kun se on niin tiukka, että sopii erittäin hyvin tähän "tekisi mieli paiskoa kaikki tavarat ja kaataa kirjahylly" -mielentilaan Ane Brun on aivan helvetin hyvä. (kirjotin aika monta kertaa helvetti tähän yhteen päivitykseen).

Botanisk Have ja Ørstedsparken

2010-10-08T16:27:00.000+03:00

Nämä kuvat on otettu jo kohta kaksi viikkoa sitten. Minulla ei vain ole ollut yhtään aikaa tai jaksamista päivittämiseen.
Olin Kööpenhaminassa viikonlopun 24.-26.9. Ilmat olivat tietenkin olleet loistavan lämpöiset ennen tuloani, mutta muuttuivat sateisiksi sopivasti perjantaina koittaessa. Niin tapaa käydä. :)

Minun tavanomaisesta vaatimuksestani teimme pitkän kävelykierroksen keskustan puistoihin. Olen aiemmin niitä täällä moittinut, ja pieniä ne ovatkin verrattuna vaikkapa Helsingin ja Tukholman viheralueisiin.
Tällä kertaa löytyi kuitenkin varsinainen aarre; Botanisk Have, jossa en ole koskaan aikaisemmin käynyt.

Puisto on siis oikeastaan kasvitieteellinen puutarha, jossa on monta upeaa vanhaa kasvihuonetta, luonnontieteellinen museo, kahvila jne.

Menimme tietysti tapamme mukaan niin myöhään iltapäivällä, että kaikki rakennukset olivat jo sulkeneet ovensa. Sisään pystyi kuitenkin kurkistelemaan.

Näky oli varsin mielenkiintoinen. Osa kasvihuoneista on 1800-luvun lopulta. Kasteluputket, sadettajat, istutusaltaat, ikkuiden avaus- ja sulkumekanismit ja kaikki vastaavat ominaisuudet, joista en oikeasti tiedä mitään, näyttivät kaikki ihan ikivanhoilta. Todella kiinnostavan näköinen paikka.

Osassa kasvihuoneista oli viljelyksessä kaikenlaista - tässä kuvassa olevista en tiedä tarkemmin mitä.

Näistä purkeista tunnistin Syklaamin. En tiedä mitä niistä tulee, kun lehdet olivat kaikista jo nuokahtaneet. Ihan kuin olisivat saaneet kylmää...

Tässä on museorakennus pöheikön läpi kuvattuna. Varat puutarhan ja museon kokoelman perustamiseen on alunperin lahjoittanut joku Calsbergeistä.

Siitä ajatus puutarhaan lähdöstä oikeastaan tulikin, että selvitimme mitä kaikkea Calsbergien suku on Kööpenhaminassa rahoittanut. Paikkoja on paljon. Voin kertoa niistä lisää joskus toiste.

Emme kumpikaan tiedä kasveista paljon mitään. Tästä syystä vierailu puutarhassa näin syksyllä ei ollut kovin järkevää, paitsi valokuvausmielessä. Nurmikolla ei oikein tarjennut istuskella ja penkilläkin tuli nopeasti kylmä.

Puistossa oli kyllä hurjan kesyjä oravia, joita oli mukava seurata. (Tuha etsiä kuvasta, eivät tykänneet kamerasta)

Yksi hienoimpia juttuja, jonka ehdottomasti kopioisin, jos minulla olisi oma piha, oli tämä villiviinisäleikkö. Se muodosti mahdottoman hienoja valoja ja varjoja.

Myös lehdet olivat hurjan kauniita jopa tässä alkusyksyn kalpean vihreässä, kylmän puremassa värityksessä. Myöhemmin ne kai ainakin Suomessa muuttuvat tummanpunaisiksi. Jos niin käy myös Tanskassa on kuja varmasti loppusyksystä upea näky.

Puutarhan alueella oli myös söpö rakennettu kukkula, jonka laelle kiemurteli polku. Paikka on ilmeisesti rakastavaisten suosiossa. Huipulla olevalle penkille oli jo ennättänyt linnoittautua pariskunta sylikkäin ties mitä hommailemaan. En jäänyt todistamaan, vaan poistuin vähin äänin rinnettä alas.

Kävelyretken päätteeksi kävimme myös Ørstedsparkenissa, jossa en myöskään ole koskaan käynyt, vaikka ohi olenkin kulkenut monen monta kertaa. Siellä on kaunis vesialue, jonka ympärillä puut kiertävät ja jonka yli kulkee todella romanttinen silta. Suosittelen.

Puistossa on myös aivan ihastuttavan näköinen kahvila, joka sekin tietenkin oli kiinni, myöhässä kun oltiin.
Molemmat puistot ovat aivan kaupungin keskustassa ja paljon mukavampia kuin Rosenborg Have, jossa me jostain kumman syystä nökötimme tosi monena päivänä heinäkuussa.

Metropolitan Diary

2010-09-28T19:12:00.002+03:00

Ystäväni antoi tänään ihanan linkkivinkin, jonka pistän tietenkin heti jakoon. The New York Times -lehden kollektiiviseen kaupunkipäiväkirjaan Metropolitan Diary voi lähettää julkaistavaksi New Yorkissa tapahtuneita sattumuksia ja ajatuksia. Isoon kaupunkiin (ja kai pienempäänkin) mahtuu kaikenlaista hauskaa ja herkkääkin.

Meikäläistä nauratti esimerkiksi tämä seuraava (itsekin pidän Twixeistä):

DEAR DIARY:
My son, as part of a school project for first graders at Public School 199 in Manhattan, has taken to writing famous people and companies in search of getting a letter back in the mail. Every day, when he gets home, he diligently checks the mail for replies to his letters, many of which have gone unanswered. (Are you reading this, Nick Swisher and Mayor Bloomberg?)
In July, however, he received a large package from the W. P. & R. S. Mars Company, to which he had written to get the recipe for Twix, his favorite confection. In the box was a handwritten letter:
“Dear Bryce,
Thanks so much for your letter. We are not the Mars Candy Company. We are a Midwestern supplier of industrial equipment. So, I am sorry that we can’t tell you how Twix are made. However, we can send you some. Hope they make it to New York in one piece.”
In the box, along with the handwritten note, were two super-size Twix bars, a pizza cutter and a key chain.
I realized two things: First, to be more careful when looking up addresses on the Internet, and second, that the kindness of strangers (especially in the Midwest) still exists.

Barry Chung

Sympaattisia tarinoita lisää täällä:
http://topics.nytimes.com/topics/news/newyorkandregion/columns/metropolitandiary/

Kissssing - a love blog

2010-09-28T00:13:00.001+03:00

“I fell in love with her courage, her sincerity, and her flaming self respect. And it's these things I'd believe in, even if the whole world indulged in wild suspicions that she wasn't all she should be. I love her and it is the beginning of everything.”
-- F. Scott Fitzgerald

Kuva ja lainaus ihanasta Kissssing -blogista, johon päädyin tänään. Hyvää alkanutta viikkoa!

Ways to be with you

2010-09-24T15:30:00.002+03:00

Kirjoitin eiliset aivoitukset tuhottoman väsyneenä, mutta päättäväisenä. Olin tullut kotiin vietettyäni illan hyvän ystäväni kanssa, jolle viinilasillisen ääressä painokkaasti esitin kokemuksiani - Vaihtoehtoja ei ole!
Ehkä tämä illan tunnelma kumusi tekstissänikin.

Täytyy myöntää, että aihe on vielä yhden jos toisenkin kirjoituksen väärti, tuntuu kuin jotain lukkoja olisi mielessäni auennut ja nyt jaksan/uskallan taas ajatella; olla määrätietoinen.
Siltä minusta tuntuu vielä tänäänkin. Muutos on osa tätä todellisuutta. Se realisoituminen on vielä hämärää, mutta minä elän sen parissa. Johonkin tämä johtaa.

Lennän illalla Kööpenhaminaan ja olen siitä taas äärettömän onnellinen. Olen joskus koneessa istuessani miettinyt, että jos tämä nyt tippuisi, niin kuolisin onnellisena. Ei niin, että kaikki olisi saavutettu ja sanottu, mutta olisin matkalla rakastamaani paikkaan, rakastamani ihmisen luokse ja silloin olen aina onnellinen. Jännittynyt ja odottava, mutta suunnattoman onnellinen.

Eli tietäkää te todistajat, jos Blue1 tänään painuu Itämereen, niin ainakin tämä yksi matkustaja menehtyi onnellisimmillaan.

Tässä hyvä perjantai-biisi; Villa Nahin Ways to Be with you:

Päivänä muutamana

2010-09-23T23:08:00.002+03:00

Tämä syksyn alku on ollut minulle jotenkin kamalan vaikeaa aikaa. Sen voi kiteyttää yhteen lauseeseen: Eniten vituttaa kaikki.

Olen kypsynyt aika monellakin rintamalla muutokselle. Valmius ja tarve on koko ajan vain kasvanut, ja nyt alan olla siinä pisteessä, että joudun joka päivä uudelleen ja uudelleen suostuttelemaan itseni pystyäkseni jatkamaan. Vielä pari viikkoa sitten olin suru puserossa, ahdistunut kuin mikä, mutta nyt olen kai pelkästään vihainen. Tämä lähinnä yksin minulle avautuva yksinpuhelu heijastelee nyt sitä, että nykyisessä työssäni on tullut perälauta vastaan. Pidemmälle en oikein enää pysty menemään, pää ehkä ei sitä kestäisikään. Muutoksen on tultava!

On tavallaan aika hassukin tunne huomata, että toimimaton tilanne, jonka kanssa on elänyt pitkään, on melkein huomaamattakin muhinut alitajunnassa ja tullut niin päätökseen, että vastaukset ovat ihan kuin yllättäen valmiina. Tiedän, että omassa käytöksessäni on tapahtunut muutos, itse olen tällä viikolla alkanut uskoa, että myös muiden suhtautumisessa minuun. Ehkä kaikki jo aavistavatkin, miten tämä tulee päättymään.

Minulla ei ole mitään varmaa tietoa mistään, on pelkkä usko siihen, että tämä tunne ei valehtele, vaan sitä on kuunneltava. Riskin joudun ottamaan, mutta nyt kun päätös on aivan yllättäen ja huomaamatta tullut tehdyksi, muutos on vain ajan kysymys. Siirryn siis eteenpäin tavalla tai toisella, päivänä tai muutamana.

Kuvassa olevan kortin aion lähettää huomenna jollekulle, mutta en ole vielä päättänyt kelle. Kerron sitten.

Asioita joista pidän: le grec

2010-09-21T23:06:00.010+03:00

Eräs tuttavani on parhaillaan käymässä Bordeauxissa ja keskustelussa nousi esiin " se kebab, jonka sisällä on ranskalaisia", eli ranskalaisittain le grec. Syntinen himon kohde, jollaisia ahdoin napaani aika monta Pariisissa ollessani. Meillä oli tapana ostaa tällaiset ja mennä syömään Canal St Martinin reunalle matkalla baariin, baarista toiseen tai baarista kotiin. :) En oikein tiedä mikä minua näissä himotti. Ehkä se raa'an sipulin ja tomaatin ja salaatin ja lihan ja ranskalaisten yhdistelmä pakattuna näppärään pikku kääreeseen. Makua on tuhannesti enemmän kuin suomalaisessa kebabissa, ja väitän myös että maukkaampaa on kuin saksalainen döner!

Aika Pariisissa oli kummallinen siitäkin syystä, että ensin laihduin ihan luurangoksi ja sitten aloin loppukeväästä grecin ja muiden ruokahimojen ansiosta äkkiä lihoa niin, että Suomeen tullessani olin tuhdeimmassa kunnossa koskaan.

Olen kerran saanut aikamoista paheksuntaa osakseni tämän mielitekoni ansiosta. Eräs Suomessa tapaamani ranskalaismies katsoi minua inhoten ja sanoi, että ei voi kuvitella mitään yhtä vastenmielistä ruokaa kuin grec. Ilmeensä oli sanoin kuvaamattoman järkyttynyt. Hänen käsityksensä minusta tuskin palasi enää ennalleen. :) Tunnen edelleen hiljaista tyydytystä siitä, että pääsin horjuttamaan hänen maailmankuvaansa niin pahasti. Hahaa!

Coeur de pirate

2010-09-16T09:34:00.004+03:00

Torstai-aamun musavinkkinä, tuhottoman pitkän (mutta myös ajoittain aikamoista flowta sisältävän) keskiviikkopäivän ja useasti huonosti nukutun yön jälkeen: Coeur de pirate.

Se tekee minut tässä harmaassa ja ankeassa syysaamussa niin onnelliseksi. Rakastan sitä!

Ehkä jopa enemmän pidän biisistä Comme des Enfants, mutta kun nyt rakkaudesta kirjoitetaan, niin pakko linkittää tämä suloinen C'etait salement romantique. Todellakin! :)
Coeur de Pirate on kanadalaisen lauluntekijän Béatrice Martinin "bändi". Siis lainausmerkeissä bändi, koska käsittääkseni hän soittaa levyllä kaiken itse ja keikoilla on sitten mukana muitakin.

Tässä Beatricen MySpace -proofiiliin listaamat vaikutteet:

Kundera, Sartre, la Main, l'avenue du Parc, l'hiver, l'été, le noir, le blanc, La cumparsita, l'argentine, l'alaska, la danse moderne, la danse sociale, Banksy, Ghostpatrol, Bernard Emond, Guillaume Vigneault, Malajube, Basquiat, Brigitte Bardot, Aznavour, Megasoid, le tango, Debussy, les Naive New Beaters, The Kooples, Eddie Barclay, Eli B., Justine Masse, la vie sous toutes ses formes, les garçons, les guitaristes qui portent des pull ridicules en concert, Paris, Montréal

Uppoaa meikäläiseen kuin veitsi, suloisesti ja suoraan sydämeen. ;)

Lisää voi lukea täältä: http://www.myspace.com/coeurdepirate#ixzz0zfkcG6bO

Ymmärrys ja ymmärtämättömyys

2010-09-14T22:37:00.008+03:00

Viikonloppu oli vähän kummallinen. Olin Tanskassa, oli kylmää ja sateista, vähän väsynyttä. Olin myös vähän stressissä, koska piti kirjoittaa työhakemuksia ennen sunnuntain deadlinea. Olen aina piilohermostunut moisista projekteista. En koskaan osaa suhtautua, vaikka periaatteessa hakemusten kirjoittaminen onkin mukavaa.
Lisäksi lensin kotiin jo sunnuntaina, joten yhteinen aika jäi lyhyeksi. Onneksi menen uudelleen kahden viikon kuluttua.

Kävimme sunnuntaina ruuan jälkeen oluella mukavassa Café Retrossa. Siellä sitten ajauduimme riitaan. Uskon, että meitä molempia stressaa aina ero niin paljon, että pitää riidellä vähän ennen, jotta ei tuntuisi niin pahalta. Usein kaava menee näin, tai sitten riita riidellään jo edellisenä iltana.

Riidan tuoksinassa käytiin minusta samalla myös aika hyvä keskustelu siitä, miten me suhteemme näemme. Kaikkien ei varmasti parisuhteessaan tarvitse käydä tällaista keskustelua kerran kuukaudessa, mutta minä huomaan, että meille se tekee ihan hyvää. Meille se on suhteen uusintamista, maaperän muokkaamista sille, että varmasti jaksamme taas yhden kuukauden erossa. Keskustelujen kautta meillä on yhteys, kohtaaminen, rakkaus, ymmärrys... tai yhteisymmärrys siitä, että kaikissa asioissa ymmärrystä ei ole. Tämä kävi sunnuntaina harvinaisen selväksi. Kaikkea, mitä toinen tekee, ei voi ymmärtää, ainakaan syvällisellä tasolla. Yrittää kyllä voi, mutta vaikka ei pystyisikään, eikä asiasta pidä hermostua. Pääasia, että hyväksyy ja tukee. Ymmärrys ja tuntemus kai kasvaa suhteen myötä.

Tämä ajatuskulku saattaa nyt tuntua toisista vähän alkeelliselta, mutta minulle tämän ymmärtämättömyyden myötäminen on ollut kova paikka, on edelleenkin. Olen aina pitänyt itseäni niin intuitiivisena ja empaattisena, että ymmärrys käy minulta ikäänkuin itsestään. Samoin minun mielikuvani tästä suhteesta on pitkälti perustunut sellaiselle vähän romanttiselle ajatukselle sielunkumppanuudesta. Mitä pidempi aika kuluu ja mitä paremmin toisen tuntee, sitä paremmin ymmärtää, että ei todellisuudessa ymmärrä mitään. Itse asiassa on paljonkin sellaista, jonka edessä joudun nostamaan kädet pystyyn. Alan esimerkiksi vasta pikkuhiljaa ymmärtää mistä piirteistä poikaystävässäni en pidä. Sekin on ihan tärkeä tieto, vaikka tähän asti en ole juuri ehtinyt sitä ajatella. Ja tärkeää kai on mainita tässä, että näidenkin ominaisuuksien kanssa pystyn elämään. Pikkuhiljaa meille rakentuu se arki, todellisuus, ihan oikea elämä. Rakentukoon vaikka riidan kautta, kunhan rakentuu. Rakkautta riittää silti.

Dance with dancers

2010-09-14T14:16:00.007+03:00

Törmäsin tänään Markkinointi&Mainonnassa mahtavaan juttuun, enkä voi käsittää, miten olen aiemmin missannut sen. Kansallisoopperassa on järjestetty jo kahdesti Dance with Dancers -ilta, jossa pohjakerroksen Alminsali muuttuu klubiksi. Tosin viime lauantaina olin Köpiksessä, en siis olisi päässyt paikalle. Esiintyjänä oli Jenni Vartiainen. Illan aikana on kaikenlaista ohjelmaa ja ilmeisesti tarjoilukin pelaa. Mahtava markkinointikonsepti baletin johtajalta Kenneth Gravelta, joka ilmeisesti on idean isä. Se kyllä ainakin kuulostaa hurjan tanskalaiselta. :)

Lisää voi lukea oopperan sivuilta.

Kuva on Mirka Kleemolan ja se on varastettu M&M:n jutusta.

Eat Pray Love

2010-09-09T15:05:00.006+03:00

Pakko nähdä Eat Pray Love! :)

Ihan totta, onhan se varmasti ihan täydellistä hömpänpömppää, mutta minä pidän sellaisesta. Ja Julia Robertsistakin pidän kovasti. Niin kovin herkällä ja sympaattisella tavalla, niin kovin karismaattinen nainen. Ja kaikki "elämä takaisin" -voimautumisleffat ovat aina suosikkejani.

Tässä leffan trailerissa puhuttelee myös loistobiisi: Florence and the Machinen Dog Days are Over, joka on kelpo voimautumisbiisi kelle tahansa. Itsekin olen sitä muutaman kerran luukuttanut, kuten ehkä arvata saatatte. :)
Leffan Soundtrack vaikuttaa muutenkin erinomaiselta. Kovasti pidän esim. Eddie Vedderin tekemistä biiseistä ja onhan siellä João ja Bebel Gilbertoakin ja vaikka mitä muuta.

Berliinin iltoja ja öitä

2010-09-07T23:03:00.016+03:00

Roikuimme Berliinin yössä viikon jokaisena iltana, mutta melko vaatimattomasti bilettäen. Notkuimme baareissa ja terasseilla. Rakkaansa kanssa kun matkustaa, ei diskoaminen ja parhaiden bileiden metsästäminen tunnu niin tarpeelliselta, kaveriporukassa on toisin.
Olimme molemmat Berliinissä edellisen kerran talvella 2009. Vaikkakin toisistamme tietämättä. Muistot ovat molemmilla kuitenkin yhtä sumuiset.
Tällä kertaa fiilistelimme vähän toisella tapaa ja toisenlaisia juttuja. Ja tietysti myös toisiamme.

Oranienstrassen ja Skalitzerstrassen risteymässä Görlizer Bahnhofin U-bahn-aseman nurkille päädyimme moneen hauskaan baariin. Pidän kovasti näistä kulmista.
Rakastan korkeuksissa kulkevaa keltaista metrojunaa.
Muistan nähneeni tämän aseman liepeiltä otetun kuvan jossain matkailulehdessä ja leikanneeni sen talteen inspiraatioksi mahdollista Berliinin matkaa varten. Siitä on kulunut vuosia, mutta muistin maiseman edelleen.

Tätä hurjan tyylikästä baaria piti nuori turkkilainen nainen. Joimme paikassa aika monta olutta, ihan puhtaasti siitä ilosta, että terassin valkoiset divaanisohvat olivat niin äärettömän mukavat istua.

Prentzlauer Bergissä Schwedterstrassella kulman takana Kastannienalleelta löysimme mukavan pienen Vietnamilaisen. Juoksimme sinne rankkasateelta suojaan, mutta ruoka osoittautuikin oivalliseksi. Viereisen pöydän pariskunta (kuvassa) näytti olevan ensimmäisillä treffeillään. Tai sellaisen tarinan me heille sepitimme.

Tämän baarin moni Kastannienalleella istuskellut varmasti tuntee. Se sijaitsee melkein Shönhauser Alleen kulmassa. Mohito oli erinomainen, ehkä vähän liiankin hyvä. Ja baari kodikas kuin mikä, mutta kuitenkin sellaiseen suuren maailman vähän dekadenttiin tyyliin.
Jos minulla olisi baari, se näyttäisi tältä.

Tai sitten tältä. Yksi pysäkkimme oli tämän taidekollektiivin pitämä paikka Kastannienalleella.

Talon julkisivu on koristeltu näin dramaattisen kantaaottavasti.

Tunnelma oli sellainen, joka ympäröi joka puolelta kuin lämmin syli. Join pehmeässä hämyssä vähintään yhden oluen liikaa. :)

Berliinin katuja ja reittejä

2010-09-06T23:08:00.021+03:00

Tässä muutamia katunäkymiä Berliinin käynniltä.
Aikajärjestys on sekaisin, mutta muistin kuitenkin osoitteet suhteellisen hyvin.

Friedrichstraße.

Meidän hyvä ja halpa hotelli Dennewitzstraßella.

Kelpo döner-paikka Bülowstraßen ja Potsdamerstraßen kulmassa, yksi tuhansista.

Muistomerkki Euroopassa murhattujen juutalaisten muistolle.
Cora-Berliner-Straße 1, lähellä Brandenburger Toria.
Vaikuttava!

Eberstraße, pienet kappaleet muuria jäljellä.

Otsdamer Platz..., eiku ehkä kuitenkin Potsdamer Platz. :)

Bülowstraßen U-bahn asema. Hieno!
Rakastan niitä pätkiä, joissa metro kulkee yläilmoissa siltoja pitkin.
Erityisesti silloin kun alapuolella on pelkkää pusikkoa, keskellä suurkaupunkia.
Siinä on jotain suurta, erityistä, en oikein edes osaa kuvailla mitä.

Kürfurstenstraße.
Otin kuvan kun söimme aamiaiseksi peruspizzaa nuhjuisella terassilla.
Helteinen päivä.

Toimistorakennus Rudi-Dutchke-Straßella/Oranienstraßella.
Kaikkien ikkunoiden edessä oli vaaleanpunaisen sävyinen rullaverho. Rakennus näytti hehkuvalta ilta-auringossa.

Ääniä äänien takaa - Istanbulista

2010-09-06T13:31:00.011+03:00

Tässä pikkuinen ilahdutus-vinkki erään rakkaani äänipäiväkirjaan. Fascinating indeed!
Tämä bloggarisiskoni/ystäväni on äänimaisematutkija ja tähän äänipäiväkirjaan on koottu hänen nauhoituksiaan Istanbulin arkipäivästä viime keväältä: autosta, rautakaupasta, liikennevaloista, yliopistolta, moskeijasta.

Olen ehtinyt kuunnella vasta muutaman, mutta voisin jatkaa loputtomiin. Niin pitkään kuin muistan, olen haaveillut Istanbulista. Viime keväänä matka oli jopa yllättävän lähellä toteutua, mutta lykkääntyi taas kerran. Äänimaisemien kautta pääsee kiehtovalle mielikuvitusmatkalle. Kuvat pitää keksiä itse, mutta äänet ovat autenttiset. :)

Tässä siis Sesligünlük... Istanbul. Blogi on turkiksi ja englanniksi.

Ps. Yllä olevan kuvankin tämä mestarillinen nainen on piirtänyt itse! Huippua!
Pps. Sama henkilö seikkailee myös täällä ja täällä